Siirry pääsisältöön

Enni Mustonen: Mustasukkaiset - Järjen ja tunteen tarinoita #2

"Senaatille oli eilisiltana tuotu Pietarista keisarin allekirjoittama manifesti, jossa kumottiin Suomen omat lait. Ensimmäisen kerran maisteri Bergström katsoi minua silmiin. Totta kai olin tervehtinyt miestä kädestä niin kuin kaikkia muitakin opettajakunnan jäseniä, kun rehtori oli esitellyt minut uutena saksan kielen sijaisopettajana ensimmäisenä aamuna. Mutta vasta sinä hetkenä me kaksi näimme toisemme."
Enni Mustonen: Mustasukkaiset
- Järjen ja tunteen tarinoita
(Otava 2005)
Äänikirjan kesto 6 h 51 min.
Lukija Erja Manto
Sain valita yhden kirjan maksutta Elisa Kirjan valikoimista, ja päädyin Enni Mustosen teoksen Mustasukkaiset äänikirjaversioon, jonka lukee Erja Manto. Teos on toinen osa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa, mutta vaikka ensimmäinen osa Nimettömät onkin jäänyt minulle vieraaksi, pääsi vauhtiin hyvin mukaan näinkin.

1800- ja 1900-lukujen taitteen Helsinkiin sijoittuvan tarinan keskiössä ovat ompelijatar Hilma Maria Mäkelä ja neiti Anna Sofia Ahsltedt, joka opiskelee Aleksanterin yliopistossa saatuaan vapautuksen sukupuolestaan ja saa ensimmäisen työpaikkansa saksan kielen opettajana. Naisia yhdistää Augusta Ahsltedt, jonka luona Anna asuu ja jonka pihapytingissä asuu Hilma, joka aiemmin toimi Ahsltedtien piikana.

Romaanissa kuvattava aika on mielenkiintoinen. Tarinan alussa puhuttaa helmikuun manifesti. Kenraalikuvernööri Bobrikov johtaa venäläisten suomalaisiin kohdistamia sortotoimia, ja kansallishenki elää kansan keskuudessa vahvana. Kaduilla partioivia santarmeja saa varoa varsinkin, jos sattuu kantamaan mukanaan kiellettyjä lentolehtisiä. Näissä oloissa niin Hilma kuin Anna elävät tavallista elämää, tekevät töitä ja haaveilevat tulevaisuudesta. Oma asema ja perheen perustaminen mietityttävät samalla, kun kotimaassa puuhataan suuria asioita.

Romaani on naisille suunnattu historiallinen tarina romanttisine vivahteineen, mutta missään tapauksessa sitä ei pidä leimata kevyeksi ihmissuhdehötöksi. Enni Mustonen tekee menneisyydestä elävän kuvatessaan yhteiskunnallisia oloja ja naisen asemaa, ja kotimaamme historiasta kiinnostuneelle kirjalla on varmasti annettavaa. Loppu jää sen verran avoimeksi, että taidanpa tilaisuuden tullen tutustua myös sarjan seuraavaan osaan, joka on nimeltään Lipunkantajat.

Äänikirjakokemuksesta

Erja Manto on aiemminkin ollut lukijana joissakin aiemminkin kuuntelemissani äänikirjoissa, ja pidän hänen tavastaan lukea. Mustasukkaiset tuntui myös sopivan hyvin kuunneltavaksi, sillä tarinan käänteissä oli melko helppo pysyä mukana, vaikka ajatus saattoi välillä harhailla.

Sitten tuleekin mutta. Kaiholla muistelen aikoja, kun Elisa Kirjan äänikirjan saattoi pysäyttää mihin kohtaan vain ja seuraavalla kerralla äänikirja jatkui automaattisesti siitä kohdasta, mihin kuuntelu oli jätetty. Jossain vaiheessa huomasin, että tuo automaatio ei enää mutkattomasti toiminutkaan vaan usein äänikirja jatkui mistä sattui. Twitterissä sain Elisa Kirjalta ohjeen, että kannattaa merkitä kirjanmerkillä kohta, jossa on menossa, jotta seuraavalla kuuntelukerralla kohdan löytää helposti. Tämä on tietenkin hankalaa, jos haluaa merkitä muistiin myös muita kohtia kuin niitä, missä kohtaa on milloinkin menossa - merkintöjä alkaa pian olla muistissa turhan paljon. Mutta ei auta: jos kirjanmerkki helpottaa kuuntelukohdan löytämistä, sitten sitä käytetään.

Jostain syystä tämän äänikirjan kohdalla kuuntelukokemus muodostui kovin turhauttavaksi. Ensinnäkin kirjanmerkit eivät jostain syystä tallentuneet lainkaan. Toiseksi keskeytyneen kuuntelun jälkeen kirja alkoi yleensä aivan alusta. Sitten piti vain muistella, missä kohtaa saattoi olla menossa. Kolmanneksi juuri tämän äänikirjan kohdalla sattui useamman kerran niin, että kesken kuuntelun äänikirja hyppäsi johonkin toiseen kohtaan.

Käyttömukavuus ei siis ainakaan tällä kertaa ollut lähelläkään kohdillaan. Äänikirjoja on mukavaa kuunnella esimerkiksi pitkillä automatkoilla, joten aivan helposti en haluaisi niistä luopua. Toisaalta en kuitenkaan halua turhautua mokomien teknisten ongelmien takia yhä uudelleen. Onkohan nyt siis aika etsiä Elisa Kirjan palvelujen tilalle jotain korvaavaa vai jättää äänikirjat unholaan?

Kommentit

  1. Olen kuunnellut Elisan äänikirjoja jonkin verran puhelimesta, mutta en ole vielä törmännyt tuohon, ettei kuuntelukohta jää muistiin. Todella ärsyttävää, jos noin käy. Eikä erillinen kirjanmerkkien tallentaminen taatusti ole hauskaa, itse varmaan turhautuisin moiseen melko nopeasti. Itse en enää osaisi olla ilman äänikirjoja, sillä autossa niitä just on hauska kuunnella. Kirjaston tarjontaa olen käyttänyt myös, vaikka sieltä saa vaan cd:n muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella ärsyttävää tuo tosiaan on! Jossain vaiheessa homma toimi hyvinkin hienosti ja mutkattomasti, vaan eipä enää. :( Kuuntelen äänikirjoja mielelläni, kun ulkoilen, joten puhelimeen ladattavat kirjat olisivat käyttötarkoitukseeni sopivimpia.

      Poista
  2. Olen kuunnellut koko Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan ja viihtynyt mainiosti. Sekä oppinut paljon Suomen viime vuosisadan historiasta. Lainasin äänikirjat CD-kasetteina, ja ne toimivat hyvin auton soittimessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä olikin tavattoman ihastuttavaa se, miten historia herää tarinan myötä eloon.

      Poista
  3. Minä olen lukenut nämä ihan perinteisinä paperikirjoina useampi vuosi sitten. Mustosen historialliset romaanit ovat suosikkejani ja niissä saa aina paitsi kiehtovan lukukokemuksen myös hyvän kertauksen kulloisestakin historian ajankohdasta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ollut aiemmin tästä sarjasta kuullut, ja ennakkokäsitykseni oli jotenkin aivan vääränlainen. Nyt sarja alkoi kiinnostaa enemmän.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok