Siirry pääsisältöön

Kesän paras lukuhetki

Elina haastoi bloggaajat kuvaamaan kesän parhaat lukuhetkensä, ja tässä minun kuvani:
Kesän paras lukuhetki.
Hetki liittyy heinäkuiseen lukumaratoniin, johon osallistuin lukemalla Leo Tolstoin Anna Kareninaa aina, kun oli vähänkin aikaa. Valokuva on otettu illalla, kun vauvan käytyä yöunille sain keskittyä kaikessa rauhassa kirjaan. Luin mökkirannassa kalliolla istuen ja ihastelin samalla upeaa auringonlaskua, joka värjäsi maiseman punaiseksi.

Tähän tunnelmaan on varmasti hienoa palata ajatuksen siivin sitten, kun kesäinen auringonlasku ja lämmin ulkoilma ovat muisto vain.

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Reader, why did I marry him?27. heinäkuuta 2014 klo 11.34

    Voi että niin, kunpa nyt saisi oikein hyvin säilöttyä mieleen nämä ihanat kesäiset päivät. Ne voi kaivaa sitten esiin, kun tulee taivaan täydeltä viistoräntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna27. heinäkuuta 2014 klo 21.13

      Kuvat onneksi auttavat muistojen mieleenpalauttamisessa. :)

      Poista
  2. Suketus27. heinäkuuta 2014 klo 12.45

    Totta vieköön näyttää kesän parhaalta lukuhetkeltä. Oi joi, minä vain toivon, ettei kesä päättyisi koskaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna27. heinäkuuta 2014 klo 21.13

      Niin minäkin juuri nyt toivon. Mutta sitten jossain vaiheessa aina huomaan, että tervehdin ilolla syksyn ensimmäisiä tuoksuja.

      Poista
  3. Elina / Luettua elämää27. heinäkuuta 2014 klo 13.20

    Miten upea tunnelma! Lukuhetki rantakalliolla on aivan ylellistä, auringon valo tässä aivan uskomattoman hienon värinen. Kiva, kun osallistut!

    VastaaPoista
  4. Tilda28. heinäkuuta 2014 klo 22.07

    Aivan ihana kuva ja lukuhetki! :)

    VastaaPoista
  5. Notkopeikko30. heinäkuuta 2014 klo 19.07

    Voin niin kuvitella tuon hetken kun saa hengittää syvään raitista järvi-ilmaa, syventyä hyvään kirjaan ja ottaa hetkisen ihan vain itselleen. <3 Todella ihana kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna3. elokuuta 2014 klo 21.47

      Kiitos! Olen onnellinen tuosta kuvasta, sillä se palauttaa niin hienosti mieleen hetken tunnelman.

      Poista
  6. Satu-Elina5. elokuuta 2014 klo 13.59

    Voi miten ihana tunnelma!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...
8 kommenttia
Lue lisää

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...
3 kommenttia
Lue lisää

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...
4 kommenttia
Lue lisää