Siirry pääsisältöön

Sylvain Ricard & James: Järjen veit

"En minä mennyt naimisiin vahingossa. Valitsin aviomieheni. Päätin elää elämäni hänen kanssaan. Ja niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, minä rakastan häntä yhä. Ei hän sentään koko ajan minua hakkaa."


Sylvain Ricard & James: Järjen veit (WSOY 2012)
Ranskankielinen alkuteos …á la folie
Suomentaja Saara Pääkkönen
Sivuja 143

Sylvain Ricardin käsikirjoittama ja Jamesin piirtämä sarjakuvateos kertoo parisuhdeväkivallasta. Tarina on se tavallinen: nainen ja mies rakastuvat, menevät naimisiin, kaikki on kaunista ja ihanaa - kunnes mies lyö ensimmäisen kerran, sitten toisen ja niin edelleen… Mutta vaikka tarina on tavallinen, on se tärkeää kertoa yhä uudelleen. Tässä tehtävässä sarjakuva onnistuu mielestäni hienosti.

Sarjakuvan aviopari kertoo tarinaa omasta näkökulmastaan. Pari istuu sohvalla ja puhuu rakkaudestaan ja avioliitostaan tuoden esille kaksi eri näkemystä. Tapa on tehokas.

Teoksessa tuodaan esille myös se, miten eri osapuolet suhtautuvat perheväkivaltaan. On nainen, uhri, joka puolustaa ja yrittää selittää kaiken taas hyväksi: "Hänen stressinsietokykynsä ei ole parhaasta päästä, sen myönnän, mutta toivon, että tilanne rauhoittuu ennen pitkää." On mies, väkivallan tekijä, joka vähättelee tekojaan: "Myönnän, että olen antanut hänelle pari korvatillikkaa… Mutta kukapa ei olisi, mitä?" On ystävä, joka on tilanteesta huolissaan: "Vain sinä voit tehdä asialle jotain. Laki suojelee sinua." Sitten on vielä läheinen, joka vähättelee ongelmaa ja jonka mielestä ainakaan avioero ei ole ratkaisu: "Tiedäthän, että kaikki miehet ovat vähän väkivaltaisia. Johtuu hormoneista." "Ja kuvittele, mikä skandaali siitä syntyisi, jos sinä eroaisit! Mitä ihmiset sanoisivat?" Lisäksi sarjakuvassa tavataan muita hahmoja, kuten lääkäri ja miehen esimies.

Sarjakuvan kuvitus on yksinkertaista ja jättää hyvin tilaa tarinalle. Ihmisten sijaan sarjakuvan hahmot ovat eläimiä, mikä toimii sopivasti etäännyttävänä tekijänä. Silti tarina koskettaa ja tulee iholle: on kauheaa esimerkiksi lukea siitä, miten nainen pelkää omassa kodissaan ja millaisiin varotoimenpiteisiin hän turvautuu, jotta mies ei satuttaisi.

Järjen veit on varsin pessimistinen kuvaus erittäin tärkeästä aiheesta. Valitettavasti se kuvaa hyvin realistisesti sitä arkea, jossa moni tälläkin hetkellä elää. Teos herättää myös suuria kysymyksiä: Mitä kaikkea voi selittää rakkaudella? Mihin saakka rakkaus riittää? Miksi uhri jää suhteeseen, jossa tulee satutetuksi? Mitä olisi tehtävissä?

Järjen veit -sarjakuvaa ovat blogeissaan arvioineet myös NorkkuKatri ja Susa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…