Siirry pääsisältöön

J.K. Rowling: Paikka vapaana

"Se sinun helvetin ystäväsi sen teki", Simon sanoi vaimolleen, jonka kasvot olivat märät ja jonka alahuuli väpätti. "Se Shirley. Se perkele sen teki."


J.K. Rowling: Paikka vapaana (Otava 2012)
543 sivua

Jos joku erehtyy valitsemaan lukemistoonsa Paikka vapaana -teoksen vain sen takia, että kirjan on kirjoittanut Harry Potterin äiti J.K. Rowling, voi pettymys koitua suureksi. Fantasiasta ja lapsille sopivasta maailmasta ei ole tietoakaan, päinvastoin: Rowling kuvaa teoksessaan pientä Pagfordin kylää ja sen ihmisiä realistisesti, elämän varjopuolia kaihtamatta. Mutta ehkä teoksen viehätysvoima piileekin juuri siinä, että hahmot ovat niin todenmukaisia ja elämänmakuisia.
Tarina alkaa siitä, kun Barry Fairbrother kaatuu golfklubin pihassa ja menettää henkensä matkalla sairaalaan. Pagfordilaisen valtuutetun kuolema sysää liikkeelle monenlaisia voimia. Kamppailu Fairbrotherin jättämästä valtuustopaikasta käynnistyy saman tien kiivaana, ja käy ilmi, että monella kyläläisellä on salaisuuksia, joiden paljastuminen saa elämän perustan järkkymään. Salaisuuksiaan joutuvat kohtaamaan esimerkiksi Simon Price, joka haluaa valtuustoon, apulaisrehtori Colin Wall sekä valtuuston jäsenet Parminder Jawanda ja Howard Mollison.
Barry Fairbrother ei ole vaikuttanut ainoastaan politiikassa, vaan hänellä on ollut suuri merkitys myös monen muun elämässä. Esimerkiksi Fieldsin alueella asuva koululainen Krystal joutuu huomaamaan, että hän menetti Fairbrotherissa ainoan ihmisen, joka häneen uskoi. Krystal yrittää pelastaa itsensä ja pikkuveljensä tavalla, jolla on odottamattomia seurauksia. Samaan aikaan Krystalin koulukaverit luovivat vanhempiensa kanssa, jotka yrittävät selvitä tai hyötyä Fairbrotherin kuolemasta.
Romaanin teemaksi voi mielestäni määritellä ihmisen raadollisuuden ja halun selvitä ehjin nahoin yllättävässä, uudessa tilanteessa. Rowling kuvaa osuvasti ihmistyyppejä, jotka eivät omaa etuaan tavoitellessaan kykene näkemään toimintansa ristiriitaisuuksia ja ongelmia ja läheisilleen aiheuttamiaan vaikeuksia.
Paikoin romaani saa suorastaan inhorealistisia piirteitä: seksiä ja huumeitakaan ei kaihdeta, kun teoksen henkilöt etsivät omia tapojaan kasvaa aikuisiksi tai aikuisena saada elämästä nautintoa. Toisaalta ihmiskohtalot ovat kaikessa karuudessaan niin koskettavia, että tarina jää pitkäksi aikaa mieleen.
Romaanin haaste on siinä, että henkilögalleria on niin laaja. Lukijalta vaaditaan tarkkaavaisuutta erityisesti alussa, kun estradille marssitetaan aina vain uusia henkilöhahmoja. Tämän haasteen tosin selättää mielellään, sillä hahmot ovat niin moniulotteisia ja kiinnostavia.
Romaanin kieli on hyvää ja toimivaa. Siitä kiitos kuuluu varmasti osaltaan suomentaja Ilkka Rekiarolle.
Jos kirjan paksuus ja lukemistarkkuuden vaatimus eivät pelota, voi romaania ehdottomasti suositella lukijalle, jota elämänmakuinen tarina aurinko- ja varjopuolineen kiinnostaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…