Siirry pääsisältöön

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta

"Iida istui hänen sänkynsä laidalle ja yhä vielä hän voi tuntea, miten sänky narahtaa toisen ihmisen painosta. Ikkunasta tihkuva valo piirsi Iidalle hohtavat reunat. Joidenkin ihmisten takana on varjo, Iidan takana valo, aina."


Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta (Siltala 2013)
125 sivua

Inka Nousiaisen romaanin Kirkkaat päivä ja ilta päähenkilö on nuori opettajatar Iida, joka tapaa sodan alla Eliaksen. Kohtaaminen sillalla on Iidalle hyvin merkityksellinen: hän kokee heti löytäneensä Sen Oikean, josta hän ehkä näki häivähdyksen jo vuosia aiemmin juhannustaikoja tehdessään. Eliaksen ja Iidan tiet kuitenkin erkanevat päätyäkseen myöhemmin taas yhteen ja erkaantuakseen sitten uudelleen.

Merkitykselliseksi henkilöksi romaanissa nousee myös Iidan pikkusisko Edla, joka tapaa nykyajassa nuoren miehen Viljamin, jolle hän tulee kertoneeksi elämänsä tarinan. Samalla hän paljastaa suuren salaisuuden, sen, että eräs hänen tekonsa vaivaa häntä vielä vuosien kuluttua. Vanhan naisen kanssa keskustellessaan myös Viljami tajuaa elämästä jotain tärkeää.

Romaani sijoittuu eri aikatasoille: 1930-luvulle ja nykyaikaan. Rakenne on kuitenkin selkeä.

Inka Nousiainen kuvaa tavallisia asioita persoonallisella ja viehättävällä tavalla, tarkasti: "Oli hautovankuuma heinäkuu vuonna kolmekymmentäkahdeksan. Sirkat sirisivät heinikossa ja aurinko valui taivaalla kuin sula voi." Ja: "Veeran seurassa Viljamista tuntui että hän oli jäänyt paitsi elämän mysteereistä, salaisuuksista jotka piileskelevät sellaisissa asioissa kuin puistonpenkit tai tapa jolla tuntematon nuolaisee kirjekuoren liimapintaa tai kantaa kahvilassa sienipiiraita keittiöstä vitriiniin."

Nousiainen kuvaa romaanissaan hienosti myös vanhan ihmisen maailmaa. Kuinka ilahtunut Edla on, kun nuori Viljami tulee hänen luokseen ja viipyy: "Vieläkin täällä, Edla ajattelee. Häntä jaksaa ihmetyttää että Viljami on viihtynyt hänen seurassaan näin pitkään. Hän ei ole ikiaikoina puhunut asioistaan tällä tavalla eikä kukaan ole ikiaikoihin kuunnellut häntä noin tosissaan, noin uteliaana." Voi, kunpa mahdollisimman moni saisi kokea, kuten Edla: että on ikääntyneenäkin tai juuri nimenomaan ikääntyneenä arvokas, kuuntelemisen arvoinen.

Romaania voi kuvata mielestäni sanoilla surullisen kaunis. Sivuja siinä on vain 125, joten sen lukee nopeasti, mutta tarina jää soimaan mielessä mollivoittoista mutta lohdullista säveltä pitkään.

Kirkkaat päivä ja ilta -romaanista ovat pitäneet myös Luettua elämää -blogin Elina, Ajatuksia kirjamaasta -blogin Anni ja Kirsin kirjanurkan Kirsi.

Kommentit

  1. Minäkin tosiaan luin tämän kirjan kesällä eli ei niin kovin kauan sitten. Tunnustan, että oli pakko itsekin kurkata, mitä olin kirjasta kirjoittanut. Pidin, kuten kirjoitin. Mutta on sanottava, ettei kirjasta kovin voimakasta jälkikuvaa jäänyt. Harmi. Siis on harmi, että taiten kirjoitettu kirja sitten kuitenkin kovin nopeasti haalistuu mielessä ja unohtuu.

    P.S. Sinulla on päällä tuo todella ärsyttävä kommenttien sanavahvistus. Olisi komentoijaystävällistä luopua siitä.

    VastaaPoista
  2. On tosiaan sääli, että moni tarina haalistuu mielessä niin pian. Nousiaisen tarina jäi mieleeni, mutta saa nähdä, kauanko se ajatuksissa säilyy.

    Kiitos, kun mainitsit tuosta sanavahvistuksesta, en ollut sitä huomannutkaan. Nyt sen pitäisi olla poissa. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…