Siirry pääsisältöön

Hannu Raittila: Terminaali

"Lentokenttä on globalisaation keskeinen näyttämö. Se on dramaattisten ihmiskohtaloiden ja suurten tunteiden risteämis- ja tihentymäpiste. Sieltä lähdetään täynnä odotuksia lomalle tai uuteen elämään uudessa kotimaassa. Maailman tärkeimpiä kansainvälisiä sopimuksia ja kauppoja tekevät poliitikot ja liikemiehet joutuvat siirtymään toistensa luo lentokenttien kautta. Lentokenttä on eron tuskaa ja jälleennäkemisen riemua. Se on myöhästymisten ja turvatarkastusten aiheuttamaa stressiä ja euforiaksi purkautuvaa lähtöjännitystä."
Hannu Raittila: Terminaali (Siltala 2013)
454 sivua

Hannu Raittilan Finlandia-palkintoehdokkaaksi valittu romaani Terminaali sijoittuu monille eri lentokentille. Muutenkin kirjassa matkustetaan paljon: nuoret tytöt lentävät edullisesti kentältä toiselle ja isä päätyy maailmalle etsimään tytärtään.

Romaanissa on useita kertojia. Kommodori Johan Lampen työskentelee Rajavartiolaitoksen palveluksessa, toimittaja, tuottaja Pirjo Lampen taas oli kauan sitten hyvin lyhyen aikaa Johanin kanssa naimisissa. Heidän yhteinen tyttärensä Paula, joka haki jo nuorena itselleen uuden identitettin Twin Peaks -tv-sarjasta ja halusi itseään kutsuttavan Laura Palmeniksi, on kertojana päiväkirjamerkintöjensä kautta. Yhtenä kertojana on myös Paulan lapsuudenystävä Sara, josta tuli lapsuuden leikissä Lara. Vuoden kiertoa romaanissa kuvaa ulkopuolinen sivustakatsoja, ja lisäksi joukossa on vielä katkelmia Hengaajien historiasta, eli lentokentällä aikaansa viettäviä henkilöitä käsittelevästä tutkimuksesta.
Tarina sijoittuu 2000-luvulle siten, että pääasiassa liikutaan vuosissa 2011 ja 2012. Laura Palmenin päiväkirjamerkinnät sijoittuvat kuitenkin kymmenen vuoden taakse aikaan, kun New Yorkin WTC-torneihin oli juuri isketty, ja 1990-luvun alkupuolelle. Aikatasoja on paljon, mikä saattaa välillä aiheuttaa lukijalle haasteita.
Laura ja Sara muodostavat jo lapsuudessaan tiiviin kaksikon. Saran äiti on sekakäyttäjä, ja Sara hakee turvaa Lauran kotoa. Lauran isä ei ole lainkaan yhteydessä tyttäreensä ja äiti matkustaa työnsä takia ympäri maailmaa. Hänen mielestään lapsen on tärkeää itsenäistyä varhain, ja hänen jonkinlainen elämänmottonsa onkin Kahlil Gibranin runosta lainattu katkelma "Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi". Itsenäistymistä kuvaa esimerkiksi se, että Pirjo käskee kymmenenvuotiaiden Lauran ja Saran etsiä Las Palmasissa ilman hänen apuaan oikean lentokenttäbussin, jolla pääsee kentältä lomakohteeseen. Tytöt löytävät ja he myös todella itsenäistyvät. Myöhemmin heistä tulee lentokenttähengaajia, jotka matkaavat ympäri maailmaa ajatuksella "mennään mihin tahansa, kunhan päästään halvalla". Lauraa viehättävät lentokentät niin, että hän ei muuta haluakaan nähdä - Sara taas haluaa kokea muutakin. Erilaiset pyrkimykset aiheuttavat vuosien matkustamisen aikana myös ristiriitoja.
Lauran seikkailunhalu ei pääty aikuisenakaan, kun taas Sara päätyy koti-Suomeen asunnonomistajaksi, lintutietelijä-Markun puolisoksi ja äidiksi. Laurastakin tulee äiti, mutta maailmalta hän ei pysy poissa.

Raittila tarjoaa kirjassaan niin paljon tietoa, että välillä lukija jo tuntee lukevansa tietokirjaa. Lentokoneista ja -kentistä sekä merenkulusta tulee informaatiota roppa kaupalla, ohessa tarjotaan myös ajankuvaa esimerkiksi Islannin tuhkapilvien vaikutuksesta lentoliikenteeseen, Syyrian kriisistä, Palestiinan tilanteesta ja niin edelleen. Tietoa tulee niin paljon, että paikoin jo hengästyttää. Asiantuntevuus on toki vaikuttavaa, mutta sisällön karsiminen tuskin tekisi romaanille hallaa, sillä runsaus saattaa väsyttää lukijan.
Hyvin romaani kuitenkin pysyy koossa. Se on taitavasti kirjoitettu, ja tarina vetää lukijan mukaansa. Vähitellen pinnan alta kiertyy auki jännitteitä, jotka pitävät otteessaan. Kyllä Terminaali on Finlandia-palkintoehdokkuutensa ansainnut - nähtäväksi jää, yltääkö se itse palkinnon saajaksikin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…