Siirry pääsisältöön

Hannu Raittila: Terminaali

"Lentokenttä on globalisaation keskeinen näyttämö. Se on dramaattisten ihmiskohtaloiden ja suurten tunteiden risteämis- ja tihentymäpiste. Sieltä lähdetään täynnä odotuksia lomalle tai uuteen elämään uudessa kotimaassa. Maailman tärkeimpiä kansainvälisiä sopimuksia ja kauppoja tekevät poliitikot ja liikemiehet joutuvat siirtymään toistensa luo lentokenttien kautta. Lentokenttä on eron tuskaa ja jälleennäkemisen riemua. Se on myöhästymisten ja turvatarkastusten aiheuttamaa stressiä ja euforiaksi purkautuvaa lähtöjännitystä."
Hannu Raittila: Terminaali (Siltala 2013)
454 sivua

Hannu Raittilan Finlandia-palkintoehdokkaaksi valittu romaani Terminaali sijoittuu monille eri lentokentille. Muutenkin kirjassa matkustetaan paljon: nuoret tytöt lentävät edullisesti kentältä toiselle ja isä päätyy maailmalle etsimään tytärtään.

Romaanissa on useita kertojia. Kommodori Johan Lampen työskentelee Rajavartiolaitoksen palveluksessa, toimittaja, tuottaja Pirjo Lampen taas oli kauan sitten hyvin lyhyen aikaa Johanin kanssa naimisissa. Heidän yhteinen tyttärensä Paula, joka haki jo nuorena itselleen uuden identitettin Twin Peaks -tv-sarjasta ja halusi itseään kutsuttavan Laura Palmeniksi, on kertojana päiväkirjamerkintöjensä kautta. Yhtenä kertojana on myös Paulan lapsuudenystävä Sara, josta tuli lapsuuden leikissä Lara. Vuoden kiertoa romaanissa kuvaa ulkopuolinen sivustakatsoja, ja lisäksi joukossa on vielä katkelmia Hengaajien historiasta, eli lentokentällä aikaansa viettäviä henkilöitä käsittelevästä tutkimuksesta.
Tarina sijoittuu 2000-luvulle siten, että pääasiassa liikutaan vuosissa 2011 ja 2012. Laura Palmenin päiväkirjamerkinnät sijoittuvat kuitenkin kymmenen vuoden taakse aikaan, kun New Yorkin WTC-torneihin oli juuri isketty, ja 1990-luvun alkupuolelle. Aikatasoja on paljon, mikä saattaa välillä aiheuttaa lukijalle haasteita.
Laura ja Sara muodostavat jo lapsuudessaan tiiviin kaksikon. Saran äiti on sekakäyttäjä, ja Sara hakee turvaa Lauran kotoa. Lauran isä ei ole lainkaan yhteydessä tyttäreensä ja äiti matkustaa työnsä takia ympäri maailmaa. Hänen mielestään lapsen on tärkeää itsenäistyä varhain, ja hänen jonkinlainen elämänmottonsa onkin Kahlil Gibranin runosta lainattu katkelma "Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi". Itsenäistymistä kuvaa esimerkiksi se, että Pirjo käskee kymmenenvuotiaiden Lauran ja Saran etsiä Las Palmasissa ilman hänen apuaan oikean lentokenttäbussin, jolla pääsee kentältä lomakohteeseen. Tytöt löytävät ja he myös todella itsenäistyvät. Myöhemmin heistä tulee lentokenttähengaajia, jotka matkaavat ympäri maailmaa ajatuksella "mennään mihin tahansa, kunhan päästään halvalla". Lauraa viehättävät lentokentät niin, että hän ei muuta haluakaan nähdä - Sara taas haluaa kokea muutakin. Erilaiset pyrkimykset aiheuttavat vuosien matkustamisen aikana myös ristiriitoja.
Lauran seikkailunhalu ei pääty aikuisenakaan, kun taas Sara päätyy koti-Suomeen asunnonomistajaksi, lintutietelijä-Markun puolisoksi ja äidiksi. Laurastakin tulee äiti, mutta maailmalta hän ei pysy poissa.

Raittila tarjoaa kirjassaan niin paljon tietoa, että välillä lukija jo tuntee lukevansa tietokirjaa. Lentokoneista ja -kentistä sekä merenkulusta tulee informaatiota roppa kaupalla, ohessa tarjotaan myös ajankuvaa esimerkiksi Islannin tuhkapilvien vaikutuksesta lentoliikenteeseen, Syyrian kriisistä, Palestiinan tilanteesta ja niin edelleen. Tietoa tulee niin paljon, että paikoin jo hengästyttää. Asiantuntevuus on toki vaikuttavaa, mutta sisällön karsiminen tuskin tekisi romaanille hallaa, sillä runsaus saattaa väsyttää lukijan.
Hyvin romaani kuitenkin pysyy koossa. Se on taitavasti kirjoitettu, ja tarina vetää lukijan mukaansa. Vähitellen pinnan alta kiertyy auki jännitteitä, jotka pitävät otteessaan. Kyllä Terminaali on Finlandia-palkintoehdokkuutensa ansainnut - nähtäväksi jää, yltääkö se itse palkinnon saajaksikin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii