Siirry pääsisältöön

Partanen, Paloheimo & Waris: Suomi öljyn jälkeen

"Hupenevan ja kalliin öljyn maailmassa mahdollisimman suuri osa käytetystä öljystä olisi järkevää käyttää siihen, että pyrimme eroon öljyriippuvuudestamme, rakennamme öljytöntä logistiikkaa ja sopeudumme vähäöljyiseen yhteiskuntaan, kun siihen on vielä mahdollisuus."

Rauli Partanen, Harri Paloheimo ja Heikki Waris: Suomi öljyn jälkeen (Into 2013)
341 sivua
Autoilevana kansalaisena tiedän, että kulutan öljyä joka kerta, kun autoni käynnistän. Sen lisäksi olen sen verran ollut peruskoulussa aikoinani hereillä, että tiedän, että öljyä tarvitaan paitsi polttoaineiden, myös muun muassa muovin valmistukseen. Lisäksi olen tietoinen siitäkin, että öljy on uusiutumaton luonnonvara. Nämä aika itsestään selvät asiat tuodaan esille Rauli Partasen, Harri Paloheimon ja Heikki Wariksen tietokirjassa Suomi öljyn jälkeen -kirjassa. Teoksessa jopa väitetään, että yllättävän moni ei tiedä, että bensiini ja diesel on valmistettu raakaöljystä. Pidän väitettä aika hurjana, mutta enpä käy vastaan sanomaan, sillä uskon kirjoittajien tietävän, mistä he puhuvat. Sen verran vakuuttava kokonaisuus tämä tietokirja on.

"Öljy on maailman tärkein strateginen luonnonvara", kirjoittajat toteavat heti kirjansa ensimmäisillä sivuilla vastatessaan kysymykseen Mitä öljy on?. Öljyä tarvitaan ja sitä myös käytetään valtavia määriä: maailmassa öljyä kuluu päivittäin noin 89 miljoonaa tynnyriä. Pienessä Suomessakin öljyä menee lähes 400 litraa joka sekunti. Määrät ovat valtavia varsinkin, kun samaan aikaan arvaillaan, joko öljyn tuotantohuippu meni vai onko se parhaillaan menossa. Niin tai näin, kirjoittajien mukaan öljyn kysynnän kasvusta huolimatta tuotanto on laskenut tai pysynyt suunnilleen samana useita vuosia: tuotannon kasvua ei siis ole nähty vuosiin, eikä sitä myöskään ole näkyvissä tulevaisuudessakaan. Kirjassa todetaan moneen kertaan, että öljy ei ole vielä maapallolta loppumassa. Huono uutinen on kuitenkin se, että halpa öljy on loppumassa, kun öljy on entistä vaikeammin saavutettavissa ja huonolaatuisempaa. Öljyn hinta puolestaan vaikuttaa muuhunkin kuin liikenteeseen: hinnannousun myötä muutkin elinkustannukset nousevat ja ihmisillä on aiempaa vähemmän vapauksia valita, mihin rahansa käyttävät. "Mikäli öljynsaanti Venäjältä laskisi rajusti ja kansainvälinen tilanne ei sallisi korvaavan öljyn hankkimista muualta, putoaisi myös suomalaisten elintaso nopeasti ja syvälle. Normaali liiketoiminta putoaisi monella vähemmän kriittisellä sektorilla minimiin, ja pesuveden mukana menisi todennäköisesti myös monia yhteiskunnan toiminnan kannalta hyödyllisiä toimijoita ja yrityksiä."

Kirjan kirjoittajien mukaan on tärkeää herätä nyt, jo tällä vuosikymmenellä: "Valitettavasti emme tarvitse edes kummoisia kriisejä tai häiriöitä, sillä jo nykytrendien jatkuminen tarkoittaa yhä vaikeammaksi käyvää toimintaympäristöä seuraavan vuosikymmenen mittaan. Toinen tapa sanoa sama asia on todeta, että nykyiset trendit eivät voi käytännössä jatkua."

Suomi öljyn jälkeen on tärkeä puheenvuoro tärkeästä asiasta. Useinkaan ei tule ajateltua, miten riippuvaisia me länsimaissa olemme öljystä, vaikka pitäisi kyllä ajatella. Kirjassa luodaan kuvia siitä, miten öljyn hinnan kallistuminen ja öljyn saatavuuden heikkeneminen voivat yhteiskunnassa vaikuttaa. Kirja ei kuitenkaan ole vain uhkakuvien luoja, vaan kirjoittajat tarjoavat myös vinkkejä, miten rajusta muutoksesta voi selvitä. 

Mielestäni on mahdotonta rajata jotain tiettyä joukkoa, jonka pitäisi tähän suomalaisteokseen tutustua, sillä öljy koskettaa meistä jokaista. Niinpä kirjaan tutustuminen on suositeltavaa kenelle tahansa meistä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…