Siirry pääsisältöön

Pokkareita kauppareissulta


Eiliseltä kauppareissulta tuli bongailtua pokkareita, ja mukaan tarttui kolme kirjaa:

  • Tällä hetkellä ajankohtainen on Pirkko Saision Betoniyö (Tammi 2011, alun perin julkaistu 1981), josta on juuri tullut ensi-iltaan Pirjo Honkasalon ohjaama elokuva.
  • Juha Veli Jokisen toimittaman Se on siinä! Antero Mertarannan parhaat -teoksen (Minerva 2013) ostin lahjaksi henkilölle, joka muuten lukee hyvin vähän kirjoja.
  • Chimamanda Ngozi Adichien novellikokoelma Huominen on liian kaukana (Otava 2012) oli kolmikon edullisin, 3.5 euroa - tuolla hinnalla kirjaa ei kerta kaikkiaan voinut jättää hyllyyn varsinkaan, kun nigerialaiskirjailijan läpimurtoteos Puolikas keltaista aurinkoa (Otava 2009) jäi mieleen vaikuttavana kuvauksena Biafran sodasta.
Tiedän, että monen mielestä pokkarit eivät ole "oikeita" kirjoja, ja jotta kirjan voisi omaksi ostaa, tulee sen olla kovakantinen. Minä kuitenkin päädyn silloin tällöin hankkimaan pokkareita, koska niitä saa usein hyvin edullisesti verrattuna kovakantisiin painoksiin ja koska sisältö on lopulta tärkein, ei ulkomuoto. Mutta jos kirjahyllyjäni tarkastelee, huomaa kyllä, että kovakantisia laitoksia löytyy nidottuja enemmän.
Mitäs sinä sanot? Pokkari vai kovakantinen?

Kommentit

  1. Ennen suosin pokkareita halpuuden vuoksi, mutta koska nyt yritän keskittyä ostamaan lähinnä kirjoja, jotka todella haluan omaan hyllyyni (enkä vain osta siksi, että jee saan kolme pokkaria alle kympillä), olen ostanut enemmän kovakantisia. Pokkareissa kun on se huono puoli, että ne eivät kestä kovaa kulutusta. Olen vaikka joutunut uusimaan osan Harry Pottereistani, koska olin muutaman ostanut alunperin pokkareina. En uskaltanut enää lukea niitä, koska sivut lähtivät irti, niin oli pakko ostaa kestävämpi nide. :) Tämä tosin vähentää kirjojen osteluani, koska täysihintaisiin (kotimaisiin) kovakantisiin minulla on valitettavasti aika harvoin varaa.

    Tutustuin hieman paremmin blogiisi ja huomasin, että bloggaat kunnioitettavan usein. Kiva löytää näin aktiivinen blogi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan totta, että pokkarit eivät kovin kovaa kulutusta kestä. :( Hami vain, että kovakantiset tuppaavat olevan niin tyyriitä, että niitä ei raaski usein ostaa. Kovakantisten ostamiset harkitsenkin aina hyvin tarkkaan, kun taas pokkareita raaskii ostaa vähemmälläkin miettimisellä. Ylipäätään olen tosin yrittänyt vähän vähentää kirjojen ostamista omaksi, sillä säilytystila kotona on melko rajallinen.

      Luulenpa, että jatkossa aktiivisuuteni tulee vähenemään, kun vauvani kasvaa. :) Hän on tähän saakka lähinnä nukkunut ja syönyt, joten minä olen saanut nauttia runsaasta lukuajasta. Viime aikoina valveillaoloaika on lisääntynyt, ja se taas vaikuttaa suoraan lukuaikaani. Ihanaa, kun vauva kasvaa ja oppii uutta koko ajan. :)

      Kivaa, jos viihdyt blogini parissa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii