Siirry pääsisältöön

Markku Ropponen: Kuhala ja jokimurhat

"- En ymmärrä miten puukko ajelehti Kalmokankaan mahaan. Se työnnettiin siihen joko Mazdan sivuikkunasta, jostakin Kankaankadun varjoista, tai kaveri haali sen nahkoihinsa omin neuvoin pelkkää hyvää… huonoa säkäänsä."


Markku Ropponen: Kuhala ja jokimurhat (Tammi 2013)
363 sivua

Kuhala ja jokimurhat on jo järjestyksessään kahdestoista Markku Ropposen Otto Kuhala -nimisestä yksityisetsivästä kertova dekkari. Aiemmin en ole kuitenkaan tullut Kuhalan edesottamuksiin tutustuneeksi, vaikka mies seikkailee aivan kotikulmillanikin. Mutta nyt tuli vihdoin tutustuttua, eikä turhaan.

Kirjassa Otto Kuhala palkataan seuraamaan Kalevi Kalmokangasta, joka ehtii saada kuolettavasti puukosta mahaansa, ennen kuin Kuhalan työ edes ehtii päästä kunnolla käyntiin. Samoilta tantereilta, Tourujoen rantamilta, löytyy toinen ruumis - ja myöhemmin kolmaskin. Tappajaa jäljittäessään Kuhala joutuu piipahtamaan Pohjanmaan lakeuksilla, pääsee melkein hengestään Kangasniemellä ja päätyy kahnauksiin poliisin kanssa, vaikka onkin virkavallan kanssa samalla puolella lakia. Monenlaisten käänteiden jälkeen asiat kuitenkin ratkeavat ja tekijä saadaan kiinni. Jännitys säilyi loppumetreille saakka, sillä minä en ainakaan onnistunut tappajaa arvaamaan ennen kuin siinä vaiheessa, kun murhamiehen henkilöllisyys alkoi olla hyvin ilmeinen.

Dekkarin henkilögalleria on laaja, ja mukana on toinen toistaan erikoisempia hahmoja. Vaikka minun makuuni kavalkadia olisi voinut hieman supistaa, olivat monet esille marssitetut henkilöt kuitenkin kiinnostavasti rakennettuja ja siten puolsivat paikkaansa. Ihmishahmojen rinnalla mieleen jäi kaimaani, joka kävi ulkoilemassa Tourujoella omistajansa Tomin kanssa ja päätyi kerran karkuteille veteen talutushihnan katkettua. Nauruhermoja kutkutti, kun paikalle saapunut Kuhala soitti hätäkeskukseen saadakseen apua kaimaanin metsästykseen: "Hän yritti valita sanansa taiten, lausua ne järkevästi ja luottamusta herättäen, mutta sai toisessa päässä kuuntelevan päivystäjän hiljentymään puolen minuutin taukoon ja murjaisemaan sen jälkeen, että viikko sitten Tourujoesta pelastetun sarvikuonon jälkeen siellä ei pitänyt olla muuta naarattavaa kuin mummovainaan polkupyörä."

Ylipäätään kirjassa viehätti humoristinen ote, joka sai ajoittain nauramaan ääneen. Ainakin tämän kirjan perusteella Markku Ropponen on taitava sanankäyttäjä, joka vie tarinaa jouhevasti eteenpäin huumoria säästelemättä.

Aikaisemmin en ole Kuhala-dekkareihin tutustunut, koska en ole kokenut olevani varsinaista kohderyhmää. Kohderyhmäksi taas olen määritellyt keski-ikäiset ja vanhemmat miehet. Kuhala onkin hahmona kohderyhmäkäsitystäni tukeva: kuusikymppinen, yksin asuva, viskiä rakastava mies, jolla tosin naismaailmassakin vientiä tuntuu riittävän. Mutta kyllä Kuhalan edesottamuksiin kannattaa monenlaisten lukijoiden tutustua juuri tuon mainitsemani huumorin ansiosta. Päähenkilö ei suhtaudu  kanssakulkijoihinsa sen kummemmin kuin itseensäkään tappavan vakavasti vaan ennemminkin ironisesti ja on aina sanavalmis:
"(Vartija:) -Satutko muuten olemaan se Otto Kuhala?
(Kuhala:) - Niin että mikä Otto Kuhala?
- Täällä kulkee asiakkaiden levittämä huhu, että samannimisellä jyväskyläläisellä miehellä olisi jotakin tekemistä sikäläisen rikosylikonstaapelin kuoleman kanssa. Hetkinen, yksityisetsivä Kuhala, juu, niin se oli.
Kuhala sanoi olevansa ammatiltaan suunnittelupäällikkö nahkiaismertoja valmistavassa verstaassa ja kotoisin Sihtuunasta. - Nimeni on aika tavallinen. Tiedän erään Otto Kuhalan, joka pitää antikvariaattia Ypäjällä ja toisen, joka pelaa ammattilaisena fortunaa pohjoisnavalla."

Sen verran paljon viehätyin Ropposen sanansäilän terävyydestä, että aion tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…