Siirry pääsisältöön

Toisen vuosineljänneksen kirjoja


Kyllä on ollut mukavaa lukea. Huhti-kesäkuussa olen saanut perehtyä moneen kiinnostavaan teokseen, ja vuoden 2015 toisen neljänneksen saldo jää ehdottomasti positiiviseksi monin mittarein mitattuna.

Hyviin lukukokemuksiin lukeutuu useita kirjoja, mutta mainittakoon tässä ainakin Celeste Ng'n Everything I never told you, Louise Doughtyn Kielletyn hedelmän kuja, Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta ja Elina Hirvosen Kun aika loppuu. Ja lisää seuraa:

Toiseen maailmansotaan liittyviä kirjoja luin kaksi. Sekä Audrey Mageen Sopimus että Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe olivat vaikuttavia ja vakuuttavia mutta erilaisia katsauksia elämään sodan aikana.

Kesäkuusta muodostui kuin huomaamatta Kate Atkinson -kuukausi, jos niin uskaltaa kahden luetun kirjan perusteella sanoa. Viime vuoden Blogistanian Globalia -voittaja Elämä elämältä innosti lukemaan myös kirjailijan uusimman suomennoksen.

Haasteisiin on tullut osallistuttua melko ahkerasti. André Brinkin muistoa kunnioittavaan haasteeseen osallistuin lukemalla romaanin Valkoinen, kuiva kausi, ja sen myötä totesin, että Brinkin tuotantoon haluan tutustua enemmänkin. Per Pettersonin Kirottu ajan katoava virta vakuutti entisestään kirjailijan kyvyistä ja toi yhden lisäsuorituksen Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen, johon tuli muutakin pohjoismaista toki luettua - esimerkiksi Peter Høegin Susanin vaikutus.

Haasterintamalla merkittävää minulle on se, että julkistin ensimmäisen emännöimäni haasteen. Kirjankansibingo jatkuu elokuulle saakka, ja vielä ehtii mukaan.

Tässä kohtaa lienee hyvä hetki suositella kesälukemista. Karoliina Timosen Kesäinen illuusioni oli ensimmäinen tutustumiseni Timosen kynänjälkeen ja on mielestäni erinomaista luettavaa hiljaisiin kesäiltoihin, sellaisiin, kun on aikaa uppoutua kiinnostavaan tarinaan. Petri Tammisen Meriromaanilta en paljon osannut etukäteen odottaa mutta suosittelen pienoisromaania mielelläni, jos lakoniset havainnot elämänmenosta kiinnostavat. Kotimaisella linjalla jatketaan: Laura Honkasalon Perillä kello kuusi tarjoaa hienoa ajankuvaa 1960-luvun Suomesta.

Tuossa vielä infografiikkaa lukemisistani. Nais- ja mieskirjailijoiden teoksia tuli luettua lähes yhtä paljon, ulkomaisen ja kotimaisen kirjallisuuden määrä meni sattumalta täsmälleen samaan.


Tähän postaukseen valikoitui kohtuullisen monta teosta, mutta silti monta hyvää kirja jäi mainitsematta. Voi siis sanoa, että vuosi 2015 on sujunut hieman yli puoliväliin erittäin suotuisissa kirjamerkeissä!

Kommentit

  1. Hieno tuo sinun graafinen esityksesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Margit! :) Piktochart on helppokäyttöinen.

      Poista
  2. Oletpa saanut hyvin luettua ja mielenkiintoisia kirjoja. Nuo sodista kertovat Sopimus ja Kaikki se valo jota emme näe kiinnostavat minuakin, samoin Pettersonin kirjat. Eipähän tule pula seuraavalla kirjastoreissulla, on taas niin monta kirjaa ja kirjailijaa joihin haluan tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogien seuraamisessa on se hyvä puoli, että kirjastoon mennessä ei tarvitse koskaan miettiä, mitä lainaisi. Aina löytyy ideoita. :)

      Poista
  3. Mukavan näköinen graafi. Pitäisi ehkä itsekin väsätä jotain tuommoista vaikka vuoden lopuksi. Kivan kuuloisia kirjoja olet lukenut. Per Petterson on minulla tutustumislistalla, pitäisi ehtiä lukemaan häneltä jotain Pohjoismaa-haasteeseen. Vielä on onneksi aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin käyttää Piktochartia ensimmäisen kerran, kun väsäsin viimeisintä vuosikoostetta. Kivoja kirjoja on tosiaan luettavaksi osunut. Pettersonista olen pitänyt paljon, joten uskallan häntä haasteeseen suositella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok