Siirry pääsisältöön

Sjón: Skugga-Baldur

"Mies taisteli haukotuksia vastaan, jotka pyrkivät väkisin esiin. Sitten hän huomasi liikettä suoraan edessään: ketun muotoinen hahmo ilmestyi hänen silmiensä eteen yön pimeydessä. Se tanssi takajaloillaan eikä näyttänyt koskettavan maata; se kiemurteli kuin ankerias virrassa."
Sjón: Skugga-Baldur
(Like 2005)
Alkuteos Skugga-Baldur 2003
Suomentanut Tuomas Kauko
112 sivua
Kiinnostukseni Sjónin tuotantoon heräsi huikean Poika nimeltä Kuukivi -romaanin myötä, ja kun etsin islantilaista kirjallisuutta Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen, tartuin enemmän kuin mielelläni tähän Sjónin järjestyksessä toiseen suomennettuun teokseen. Ihka ensimmäinen suomennos, Sinun silmäsi näkivät minut, ja kolmas käännös, Argon lastu, odottavat (onneksi) vielä lukemistani.

Skugga-Baldur sijoittuu 1880-luvun Islantiin, mystiselle saarelle, jossa luonto on voimakkaasti läsnä. Luonto onkin kuin yksi kirjan henkilöistä, punaruskeasta napaketusta puhumattakaan. Yksi kirjan tärkeistä henkilöistä on nainen nimeltä Abba, joka on löytynyt vuonna 1868 eräästä purjelaivasta. On selvää, että tyttö on jälkeenjäänyt, ja hän päätyy kasvitieteilijä Fridrik B. Fridjónssonin huomaan.

Pienoisromaani keskittyy vuoden 1883 alkuvuoteen. On talvi, on paljon lunta, on napakettu ja sen metsästäjä. On "pastori Baldurin mielipuoli", Hálfdán Atlason, joka saapuu Brekkaan hakemaan Abbaa, ja on Brekkan isäntä, kasvitieteilijä. Joku on hengissä, joku hengetön, joku pääsee hengestään. Mutta luonto, se jatkaa eloaan kuten sen pitääkin, ihmisistä riippumatta.

Skugga-Baldur on pienestä koostaan huolimatta vahva ja lyyrinen kertomus, joka hämmentää ja jättää jälkeensä kysymyksiä. Se on vähäeleinen ja hienosti kirjoitettu tarina, joka kurkottaa historiaan sekä ilmeisesti myös islantilaiseen kansanperinteeseen, jota tunnen liian huonosti osatakseni intertekstuaalisuutta avata. Siksi kannattaakin vilkaista vaikkapa Salamatkustaja-blogia, jossa myös puhutaan kirjasta. Nykylukijalle kirja esittää tärkeän kysymyksen siitä, kenellä on oikeus elää.

MarikaOksa luki kirjan lukumaratonilla.

Skugga-Baldur ruksaa kirjankansibingosta
kohdan Luonto. Neljäs bingo!
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa ylenen tämän kirjan myötä Pohjoismaiden tuntijaksi.

Kommentit

  1. Olen katsellut tätä kirjaa kirjastossa, mutta jätin hyllyyn juuri siksi, että epäilin, etteivät taustatietoni Islannista riitä lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä hienoa luontokuvausta ja tunnelmaa löytyy muutenkin, mutta varmasti anti olisi aivan eri luokkaa, jos islantilainen mytologia olisi tutumpaa.

      Poista
  2. Tämä teos on kiinnostanut minuakin, juuri tuon Poika nimeltä kuukivi -teoksen takia. Sjon on mahtava kertoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poika nimeltä Kuukivi oli enemmän mieleeni, mutta hieno on tämäkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…