Siirry pääsisältöön

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa

"Miehen katse oli niin läpitunkeva, että Arianna hämmentyi. Hän kiiruhti ulos ja alkoi kävellä mietteliäänä kohti asuntoaan. Uneliaassa pikkukapungissa oli tapahtunut henkirikos. Murhaaja ei välttämättä epäröisi toistaa tekoaan, jos kokisi olonsa uhatuksi. Auringonpaahteessa kylpevä katu hohkasi kuumuutta, mutta Ariannaa kylmäsi."
Vera Vala:
Kuolema sypressin varjossa
(Gummerus 2013, alkup. 2012)
359 sivua (pokkari)
Kuolema sypressin varjossa on Vera Valan ensimmäinen Arianna de Bellis -dekkari. Nuori leski, italialais-suomalainen yksityisetsivä Arianna saa pyynnön saapua Tolfan kylään tutkimaan amerikkalaisen Lilyn kuolemaa. Kutsun esittää Lilyn lanko, komea Luciano, joka herättää lämpimiä tunteita Ariannassakin.

Realen hotelli, Lucianon ja hänen veljensä Claudion suvun yritys, työllistää koko perheen. Lily on uudistanut hotellitoimintoja reippaasti mutta onnistunut samalla herättämään myös kielteisiä tunteita. Eikä hän ole jättänyt muitakaan kyläläisiä kylmäksi, vaan pian selviää, että melko moni on kantanut kaunaa amerikkalaiskaunotarta kohtaan.

Kun Arianna perehtyy Lilyn elämään pienessä italialaiskylässä, käy melko nopeasti ilmi, että pinnan alla kytee. Kylässä on joukko voimakkaita naisia, jotka pitävät lankoja käsissään ja ohjailevat miehiään samalla, kun ummistavat silmänsä eräiltä julkisilta salaisuuksilta. Kauniin Tolfan julkisivun taakse kätkeytyy kateutta, rakkautta, vihaa, monenlaisia ihmissuhteita ja salaisuuksia. Niiden äärellä Arianna itsekin joutuu vaaraan.

Sen verran taitavasti juoni on rakennettu, että jännitys säilyi mukavasti tiivistyen loppuun saakka. Murhaajaehdokkaita on lukuisia, ja eri näkökulmat saavat epäilemään milloin ketäkin: en onnistunut arvaamaan syyllistä ennen kuin hänet lopulta paljastettiin. Henkilögalleria on minun makuuni hieman turhankin laaja, mutta eipähän ollut murhaajaehdokkaista pulaa.

Kuolema sypressin varjossa on viihdyttävä dekkari, jonka päähenkilö Arianna on mielenkiintoinen yhdistelmä kovapintaisuutta ja herkkyyttä. Hänestä ei voi olla pitämättä, ja suomalais-italialaisen naisen sijoittaminen kirjailijan asuinmaan Italian kesään takaa nautittavan lukuelämyksen. Tosin se herättää myös matkakuumeen: lehmusmetsät ja kivimuurit on helppo kuvitella mielessä, ja pian tuntuukin siltä, että kiehtovasti kuvaillut pastat mozzarella di bufalan kera ja cornettot olisi pakko päästä kokemaan juuri Italiassa. Jos haaveeni Italian-matkasta toteutuu, otan varmasti matkaseurakseni Vera Valan dekkarin - onneksi niitä on vielä pari lukematta. 50 kategoriaa -listassa Kuolema sypressin varjossa asettuukin itsestään selvästi kohtaan 29. A book set somewhere you've always wanted to visit.

Muualla: Kirsin kirjanurkka, Anna minun lukea enemmän, Amman lukuhetki, Kirjan pauloissa, Pihin naisen elämää, Leena Lumi, Nenä kirjassa, Kirjan kanssa, Kirjoja ja kakkuja, Hurja Hassu Lukija, Mari A:n kirjablogi, Kirjoihin kadonnutKirjamaailma, Lumiomena, Sinisen linnan kirjasto, Kirjus, Booking it some more ja Kaisa Reetta T.

Kommentit

  1. Olen lukenut vähän hassusti Valan toisen dekkarin, mutta en tätä ensimmäistä. En ole tullut etsineeksi tätä käsiini, vaikka lukemani kirja oli kohtuullisen positiivinen kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puolestani aloitin hassusti Valan kolmannesta dekkarista (Villa Sibyllan kirous). Nyt yritän edetä järjestelmällisemmin.

      Poista
  2. Minäkään en ole (vielä) lukenut tätä ensimmäistä :). Valan Arianna-sarja paranee edetessään, tämä neljäs Tuomitut oli selkeästi paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, tulossa on siis vielä viihdyttävämpiä lukuhetkiä! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…