Siirry pääsisältöön

Jenni Kirves: Aino Sibelius - Ihmeellinen olento

"Minä luotan sinuun lujasti. Minä uskon sinuun. Minä olen kuin lasiprisma. Kaikki riippuu siitä missä valaistuksessa minut näkee. Sinä olet timantti. Sinä loistat pimeässäkin."
(Jean Sibelius kirjoittaa vaimolleen Ainolle)
Jenni Kirves:
Aino Sibelius - Ihmeellinen olento
(Johnny Kniga 2015)
288 sivua
Ihmeellinen olento -kirja kertoo Aino Sibeliuksesta (o.s. Järnefelt, 1871-1969), joka muistetaan suuren suomalaisen säveltäjän, Jean Sibeliuksen, puolisona.

Kirjan ensimmäinen osa on nimeltään Rakkauden ensihuuma, ja nimi kuvaakin alkua hyvin. Aino ja Jean, Janne, ovat syvästi rakastuneita toisiinsa, eikä rakkauden roihua suinkaan vähennä se, että sulhasen oleskellessa ulkomailla suhdetta hoidetaan kirjeitse. Kirjeenvaihdosta käy ilmi suuri huuma ja halu tehdä toinen onnelliseksi - jos kohta Jean Sibelius kokee myös mustasukkaisuutta kauniista morsiamestaan, jolla on muitakin tavoittelijoita. Morsiamelleen mies toteaa:
Minulla on oltava Sinut, jotta minun olentoni tulee kokonaiseksi, ilman Sinua en ole mitään. Meidän suhteessamme on kyllä jotakin mikä on enemmän kuin vain inhimillistä.
Aino puolestaan on alusta alkaen valmis seisomaan miehensä rinnalla ja tukemaan tätä työssään. Rakkauden huuman kuvausta lukiessa tulee jo mieleen, onko elämäkerran päähenkilö edes mahdollinen kaikessa uhrautuvaisuudessaan, mutta toki hänelläkin (onneksi) myös heikkouksia on, ja vaikka hän on miestään kohtaan suunnattoman ymmärtäväinen ja kärsivällinen, on hänelläkin rajansa. Lapsuudenkodin perintönä tulee tapa pitää mykkäkoulua, ja Aino on aika ajoin kovin väsynyt ja masentunut.
Elämä ei totisesti tullut olemaan ruusuilla tanssimista ja ehkä siksikin Aino myöhemmin silloisen Tuusulan Ainolassa oli erityisen innokas kasvattamaan nimenomaan ruusuja.
Kaiken kaikkiaan kirjan sivuilta kuitenkin välittyy kuva naisesta, joka tosiaan on teoksen nimen mukaisesti ihmeellinen olento. Ainon ja Jannen suhdetta leimaa suuri rakkaus, joka kestää vuodesta toiseen, vaikka vaikeuksiakin elämään mahtuu. Ehkä juuri vaikeudet osaltaan tekevät Ainosta naisen, joka myöhemmin muistetaan "voimakkaana, mutta lempeänä persoonana":
Suurpiirteisen miehen puolisona hän joutui opettelemaan tiukkuutta ja tarkkuutta. Siitä huolimatta hän oli avara ja lämmin ihminen.
Suuri säveltäjä ja erityisesti hänen vaimonsa tulevat kirjan sivujen kautta lähelle, ja heidän kauttaan on mahdollista luoda mielikuva siitä, millaista elämä oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Suuret yhteiskunnalliset mullistukset eivät jää huomaamatta, ja niillä on toki vaikutuksensa myös Sibeliusten vaiheisiin.

Aino Sibelius - Ihmeellinen olento on elävästi kirjoitettu teos, jota rytmittävät mukavasti Sibeliuksen pariskunnan pääasiassa toisilleen kirjoittamat kirjeet. Jenni Kirves on koonnut kirjekatkelmat ja suorasanaisen selostuksensa ehyeksi kokonaisuudeksi, jota on miellyttävä lukea. Jonkin verran teoksessa tosin on toistoa, jota en pidä aina tarpeellisena.

Kirjan myötä tulee väkisin pohtineeksi, kuinka suuri merkitys Aino Sibeliuksella oli miehensä elämässä ja elämäntyössä. Olisiko Jean Sibelius säveltänyt mestariteoksiaan, ellei hänellä olisi ollut vaimoa, joka piti elämäntehtävänään tukea miehensä sävellystyötä ja olla vaimo? Juopotteluun ja itsekeskeisyyteen taipuvaisen miehen vaimona ei varmasti ollut helppoa, ja moni nykynainen olisi varmasti jättänyt leikin kesken hyvin varhain. Nykyihmisen ja aikalaistensakin näkökulmasta Aino Sibelius oli elämänarvoiltaan hyvin konservatiivinen halutessaan olla hyvä vaimo. Jean Sibelius oli onnekas ja pitikin korvaamattomana Ainon roolia säveltämisessään, mutta toisaalta vaimo koki olevansa etuoikeutettu saadessaan elää "miehensä ja tämän musiikin rinnalla".
Elämänkohtaloni on minulle siunaus ja anti, joka on tullut taivaasta. On ihmeellistä, että ihmiselle annetaan sellainen osa. (Aino Sibeliuksen sanat Santeri Levakselle 1945.)
Aino Sibelius - Ihmeellinen olento on elämänmakuinen ja kaunis teos suomalaisen kulttuurihistorian merkittävistä henkilöistä. Ennen kaikkea siinä on kysymys suuresta rakkaudesta ja tahdosta rakastaa, ja siten sillä on nykylukijallekin annettavaa.
Ruutu Siluetti tuo toisen bingon.
Elämäkertahaasteeseen saan pitkästä aikaa uuden suorituksen.

Aino Sibeliuksen elämänvaiheisiin ovat tutustuneet myös Mai, Marjatta ja Henna.

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä mielenkiintoista luettavaa. Kirjassahan on paljon lainauksia pariskunnan kirjeenvaihdosta, joten kirjasta nousi intiimi tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjeenvaihdosta pidin erityisesti, siitä välittyi niin mukavasti menneen ajan tunnelmaa ja mielikuvia niin Ainosta kuin Jannesta.

      Poista
  2. Tämä odottaisi jo lukijaansa, ja kuume vain nousee mainion arviosi jälkeen. Eiköhän tähän pidä tarttua pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kuumeesi saa tästä sopivan lääkkeen. :)

      Poista
  3. En ole lukenut, mutta kiinnostaa, sinun kirjoituksesi jälkeen entistä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Margit. Jospa kirja päätyisi jossain vaiheessa luettavaksesi.

      Poista
  4. Kiitos linkityksestä, Jonna!
    Minulle on tullut sellainen jälkimiete, että Aino oli ehkä onnellisimmillaan aivan Jannen loppuvuosina ja hänen kuolemansa jälkeen, kun ei tarvinnut koko ajan murehtia, vaan sai elää leppoisasti kahden kotiapulaisen kanssa Jannen muisto vaalien ja hyviä arvosteluja lukien.
    Minä pohdin juuri, kirjoittaisinko Bo Carpelanin kirjasta Alex, jossa on toinen Jean Sibeliuksen tukija, Axel Carpelan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan nimi on siis Axel eikä Alex. Siinä esitellään hyvin kiinnostava henkilö.

      Poista
    2. Minullekin jäi tunne, että viimeiset vuodet olivat seesteisiä ja siten myös onnellisimpia. Kyllähän Aino varmasti paljon joutui pahimpina aikoina kestämään.
      Axel alkoi nyt kiinnostaa. Toivottavasti kirjoitat siitä jossain vaiheessa.

      Poista
  5. Minä en nykyään tykkää lukea elämänkertoja, mutta haasteessa olisi sellainenkin kohta. Olen jo harkinnyt tätä kirjaa Ainosta siihen, täsmä monet tuntuvat tykkäävän. Marjatta on nyt ehtinyt kehua Axelia sen verran, että alkaa sekin kiinnostamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäkertoja kaihtavallekin tätä uskaltaa kyllä suositella, on jotenkin niin suloinen. :) Axel alkoi Marjatan ansiosta minuakin kiinnostaa, en ollut aiemmin sitä ollenkaan noteerannut.

      Poista
  6. Tämä on minullakin odottelemassa lukuvuoroaan, ja odotukset kirjan suhteen ovat korkealla. Arviosikin lupaa hyvää! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El