Siirry pääsisältöön

Grace McCleen: Ihana maa

"Maailman nimi on Ihana maa. Hesekielin kirjassa sanotaan, että Jumala vannoi tuovansa Israelin kansan vankeudesta ihmeelliseen maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. Sieltä ei puuttuisi mitään; se olisi ihme, paratiisi. Se oli niin erilainen verrattuna kaikkeen muuhun sen ympärillä, että se erottui joukosta kuin jalokivi, ja sitä kutsuttiin "maista ihanimmaksi". Kun suljen huoneeni oven perässäni, seinät laskostuvat auki ja esiin tulee planeettoja ja sateenkaaria ja aurinkoja."
Grace McCleen: Ihana maa
(Otava 2013)
Alkuteos The Land of Decoration 2012
Suomentanut Marianna Kurtto
286 sivua (e-kirja)
Grace McCleenin omaelämäkerrallinen esikoisteos kertoo kymmenenvuotiaasta Judithista, joka asuu pienessä tehdaskaupungissa isänsä kanssa. Äiti on kuollut, eikä tyttö muista hänestä mitään. Silti hän tietää kaivata äitiä.

Judithin isä on Jehovan todistaja, mikä riittää tekemään pienestä perheestä kotikylän kummajaisen. Judith kiertää isänsä mukana julistamassa sanomaa, eikä vastaanotto yleensä ole sydämellinen.

Tunnelma kotona ei ole kaksinen, mutta vielä pahempaa on koulussa, missä Judithia kiusataan systemaattisesti ja rajusti. Yksi kiusaajista on Neil Lewis, jonka isä puolestaan työskentelee Judithin isän kanssa tehtaassa. Tehdastyöntekijät ajautuvat lakkoon, joka vie Doug Lewisin ja Judithin eri puolille: toinen on lakkoilija, toinen rikkuri. Eikä kiusaaminen rajoitu enää vain kouluun vaan seuraa kotiin saakka.

Judith on rakentanut erilaisista aineksista, kuten roskista, oman pienoismaailmansa, joka on nimeltään Ihana maa. Eräänä päivänä hän huomaa, että leikki mielikuvitusmaailmassa muuttuu todeksi ja että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu esimerkiksi Neilille, kiusaajien kuninkaalle. Mutta leikin seuraukset saattavat olla arvaamattomat, ja sitä painottaa Judithin päänsisäinen ääni, jonka hän kuvittelee olevan itse Jumala.
Sitten sydämeni löi kerran hyvin lujaa, ja sanoin: "Olet Jumala, etkö olekin?"
"Hys", sanoi ääni.
Minä nielaisin. "Näetkö minut?"
"Totta kai", Jumala sanoi. "Olen tarkkaillut sinua jo jonkin aikaa. Saattaisit olla minulle varsin hyödyllinen."
Judith on tyttö, jota ei kuunnella mutta joka nähdään väärin. Myönteistä huomiota hän ei tunnu saavan juuri missään, mutta sitten kouluun tulee opettaja, joka näkee tytön ahdingon. Pyörimään lähteneitä pyöriä ei kuitenkaan ole helppo pysäyttää.

Ihana maa on kertomus mielikuvituksen voimasta, vallankäytöstä seurauksineen, rakkauden puutteesta, uskosta ja uskonpuutteesta. Romaanissa on kysymys myös oikeudenmukaisuudesta ja hyvän ja pahan taistelusta, ja siksi se liimaa lukijan tehokkaasti äärelleen.

Grace McCleen kirjoittaa viehättävästi ja kauniisti pienen tytön näkökulmasta niin, että tarina on todenmakuinen ja elävä. Judithin hahmo on kuvattu niin hienosti, että hänet on helppo kuvitella, ja tarinan tyyli sopii hyvin näkökulmaan. Uskonnollisessa yhteisössä kasvaneen ja yhteisöönsä vahvasti juurtuneen Judithin tarina koskettaa syvästi.

Ihanasta maasta on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Lumiomena, Lukutoukan kulttuuriblogi, Mari A:n kulttuuriblogi, Kirjavinkit, Luettua sekä Järjellä ja tunteella.

McCleenin romaanilla avaan osallistumiseni Naistenviikko kirjablogeissa -tapahtumaan. Kirjankansibingosta kuittaantuu ruutu Keltainen.

Kommentit

  1. Kuulostaapa erikoiselta kirjalta. Lasten näkökulmasta kirjoitetut kirjat ovat parhaimmillaan tosi hyviä, heillä on niin omaperäisiä ajatuksia asioihin. :) Hieno keltainen kirja, pitää ottaa lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanassa maassa on näkökulma, jollaiseen en ole aiemmin törmännyt. Siten kirja on siis kiinnostavaa luettavaa, ja lapsen näkemys on kuvattu hyvin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…