Siirry pääsisältöön

Avioliittosimulaattori kirjana ja näytelmänä

"Koska kesäloma on pian alkamassa, sovimme, että muutan kuukaudeksi Jussin kotitilalle. Suunnitelma on kuin yhdistelmä Maajussille Morsianta, Unelmien poikamiestä ja Leidejä Landella. Selitän kaikille kavereilleni, miksi jätän väliin kaikki suunnitellut kesämenot. Kukaan ei kyseenalaista ratkaisuani. Saan lisää rakastan sinua, koska olet hyvin sekopäinen -tyyppistä kannustusta."
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
(Tammi 2013)
260 sivua
Veera Niemisen romaani Avioliittosimulaattori on kertomus Ainosta, joka muuttaa itäisestä Suomesta toiselle puolelle maata. Pikarakastuminen Jussiin saa naisen pakkaamaan kassinsa ja ajamaan autollaan halki Suomen Varsinais-Suomeen tutustumaan paremmin mieheensä sekä tämän perheeseen. Sekä kokonaiseen uuteen maailmaan. Uuteen tapaan puhua ja uuteen tapaan toimia.
- Laittaiskos se plikka vähä tota trekolia joku päivä, ko se o iha heitteil ollu mont vuotta, Unto kysyy ja vetää samalla navettavaatteita päälleen.
Jussi on vessassa. Minä toivon, että se kuuli tuon ja huutaa minulle suomeksi jotain, mistä on apua.
Ainolla on nieleskelemistä, kun kulttuuri läntisessä Suomessa tuntuu olevan aivan toisenlainen kuin se, mihin hän on tottunut. Puhelias karjalaistyttö saa oppia sietämään hiljaisuutta ja harkitsevaisuutta, eikä yhteentörmäyksiltä tietenkään vältytä. Syntyy herkullisia ja myös koskettavia kohtaamisia, kun Aino luovii talossa, joka on täynnä miehiä. He muistelevat yhä Jussin äitiä Anitaa, joka menehtyi Jussin pikkuveljen Jaakon syntyessä. Monella tapaa meininki maalaistalossa on aika pysähtynyttä, ja Aino tuulettaa huushollia tahtoen ja tahtomattaankin. Tuulettamaan saapuu myös joukko Ainon ystäviä:
Keskustelu jatkuu. Jos minä luulin kuulostavani tivolilta tässä talossa, niin nyt kuulostaa kuin täällä olisi sirkus ja sata apinaa. Käsittämättömintä on se, että en meinaa saada suutani auki. Kuuntelen ja mietin, että onko tuokin pakko jakaa juuri nyt.
Veera Nieminen kirjoittaa sujuvasti, lennokkaasti ja hykerryttävästi. Kirjana Avioliittosimulaattori tarjoaa lukijalleen viihdyttäviä hetkiä ja on mainiota kesäluettavaa.


Vuonna 2013 julkaistu romaani on juuri nyt hyvin ajankohtainen, sillä sen pohjalta kirjoitettu näytelmä pyörii parhaillaan Pyynikin kesäteatterissa Tampereella. Tommi Auvisen ja Seija Holman käsikirjoittama näytelmä on perusidealtaan sama, mutta vivahde-eroja toki löytyy. Kirjan toisintoa ei kannatakaan teatterista lähteä hakemaan, mutta jos kaipaa ilahduttavaa ja viihdyttävää kesäteatteriesitystä, sitä Pyynikillä on tarjota. Kirjan kolmekymppisestä Ainosta on tullut nelikymppinen, ja häntä esittää rempseästi Mari Turunen. Jussin pikkuveli Jaakko ei olekaan teini-ikäinen vaan yli kolmekymppinen jörö, jota näyttelee Samuli Muje. Jussina nähdään Ville Majamaa ja hänen isänään Ola Tuominen. Jussin Erkki-sedän roolissa on hienovivahteisen vahva Esko Roine, ja Eija Vilpas on kerrassaan mainio roolissaan Ainon äitinä, suulaana ja tomerana karjalaisemäntänä. Ainon isää näyttelee Tom Lindholm, Tiina-ystävää Miia Selin ja Tuomo-exää Tommi Rantamäki. Haitaristina nähdään Jenna Vehka-aho.

Avioliittosimulaattorin teemat, kuten kulttuurierot, puhumattomuus ja rakkaus kaikessa moninaisuudessaan, tulevat toki kirjassa näytelmää syvemmin esille. Näytelmässä kulttuurierot ja murteet korostuvat herkullisella tavalla, ja Pyynikin kesäteatteri tarjoaakin yleisölleen aidosti viihdyttäviä hetkiä. Vajaat 2,5 tuntia kestävän esityksen jaksaa katsoa hyvin, ja näytelmän jälkeen kauniista teatterimiljööstä poistuu iloisin mielin. Uskallan siis suositella Pyynikin kesäteatterin Avioliittosimulaattoria Tampereen suunnalla liikkuville: näytelmää esitetään 8.8. saakka. Ja jos ei Tampereelle saakka tie vie, tarjoaa Veera Niemisen romaani hyviä hetkiä maan kahden laidan törmätessä toisiinsa.

Kirjan ja näytelmälipun sain Tammelta. Kiitän viihdyttävistä hetkistä!

Katri ei kesäteatteriin varauksetta ihastunut. Kirjasta kirjoittavat myös AnnikaMarile, Krista ja Hanna, jonka postauksesta löytyy paljon linkityksiä.

Kirjankansibingosta ruksaan ruudun Piirroskuva, ja Maalaismaisemia-haasteeseen saan kirjan luettuani yhden suorituksen.

Kommentit

  1. Tämä oli tosi hauska ja pirtsakka kirja, sopii varmasti hyvin kesäteatterin lavalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kesäteatteriin mukavasti istui. Hyvää maalaiskomediaa, joka tuntui muunkin yleisön nauruhermoja kutkuttavan.

      Poista
  2. Tällaiset kirja ja teatteri (tai kirja ja elokuva) -bloggaukset ovat aina mukavia lukea, vaikka kirja ei olisikaan tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, elokuva- ja teatteritoteutukset ovat aina kiinnostava lisä kirjan maailmaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…