Siirry pääsisältöön

Salla Simukka: Valkea kuin lumi

"Kun tyttö pääsi virkkeensä loppuun, kylmä oli hiipinyt helteestä välittämättä Lumikin selkärankaa pitkin niskaan saakka ja saanut ihokarvat nousemaan pystyyn.
- Jag tror att jag är din syster."
Salla Simukka:
Valkea kuin lumi
(Tammi 2013)
152 sivua (e-kirja)
Salla Simukan dekkari Valkea kuin lumi on Lumikki Andersson -trilogian toinen osa. Ensimmäisen osan, Punainen kuin veri, kuuntelin äänikirjana, ja nyt tähän toiseen perehdyin e-kirjan muodossa. Olisikohan viimeinen osa sitten perinteinen "p-kirja"?

Trilogian avausosan tapahtumista on kulunut vain kuukausia, ja nyt, tarinan toisessa osassa, Lumikki on kesäisessä Prahassa. Siellä hänen luokseen astelee Zelenka, joka ilmoittaa olevansa Lumikin sisar. Ajatuksia sekoittaa myös Suomeen jäänyt Liekki, jota Lumikki kaipaa ja jolla on ollut parantava vaikutus koulukiusaajien tekemiin haavoihin.
Samalla kun Liekin sanat saivat hänet tuntemaan hämmennystä, ihmetystä, liikutusta ja kiitollisuutta, tämän kosketus kasvatti hänessä pakottavan, melkein eläimellisen tarpeen. Että joku näki hänet niin kauniina. Näki hänet aivan eri tavalla kuin kukaan oli koskaan nähnyt. Se tuntui melkein tuskallisen hyvältä.
Zelenka asuu suuressa puutalossa erikoiselta vaikuttavan väen, Valkean perheen, kanssa. Hänen ja Lumikin toiseen tapaamiseen liittyy dramaattinen uutinen: Zelenkan lähiyhteisön  jäsen on kuollut. Lumikki ymmärtää pian, että kuolemaan saattaa liittyä jotain hämärää, ja hän alkaa selvittää asiaa. Käy ilmi, että Valkea perhe on jonkinlainen uskonnollinen yhteisö, jota toimittaja Jiri on tutkinut jo jonkin aikaa. Mediayhtiön toimittaja ja nuori suomalaistyttö yhdistävät voimansa päästäkseen perille salaperäisen yhteisön toiminnasta.

Parivaljakon tutkimuksista seuraa takaa-ajoa ja vaaratilanteita ympäri Tšekin pääkaupunkia, ja Lumikki on suoranaisessa hengenvaarassa useammin kuin kerran. Kirjailija ei sorru kerronnassaan jaaritteluun mutta paikoin mutkia vedetään suoriksi niin vauhdilla, että uskottavuus hieman kärsii. Sujuvasti Simukka kuitenkin kirjoittaa ja herättää kesäisen Prahan hienosti eloon. Juoni on hyvin rakennettu ja tarina etenee vaivatta päätökseensä saakka. Lopetus taas saa odottamaan Lumikki-triologian kolmannen osan lukemista, vaikka en tästä kirjasta aivan niin paljon innostunut kuin ensimmäisestä osasta.
Valkea kuin lumi sopii hyvin naistenviikkoon.
Lumikki Andersson -trilogian keskimmäisestä osasta ovat kirjoittaneet myös Norkku, RunotyttöAnnamiElina, Mikko, Kirsi, Amma, Krista, Suketus, Emilie ja Mia.
Kirjankansibingosta kuittaantuu ruutu Musta-valkoinen.

Kommentit

  1. Olen yrittänyt saada jo kuukausia käsiini trilogian ensimmäistä osaa. Toistaiseksi olen onnistunut bongaamaan sen kirjastostamme ainoastaan ruotsin- ja englanninkielisenä. Ehkäpä se syksyn mittaa vapautuu luettavaksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiva kuulla, että Lumikin seikkailuilla riittää lukijoita! :) Toivottavasti saat kirjan joskus käsiisi.

      Poista
  2. Lumikki Andersson sopii täydellisesti naistenviikolle! Ihailen tätä tyttöä: persoonallinen, vahva ja rohkea tapaus. Simukan trilogia on aivan mahtava juttu ja houkuttaa nuoria lukemaan.

    Ykkösosa jäi suosikikseni, mutta kyllä kaikki kirjat kannattaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikki on kyllä hahmona mainio, ja muutenkin olen iloinen, että meillä Suomessa kirjoitetaan näin vetävää nuortenkirjallisuutta. Kolmososankin aion toki lukea.

      Poista
  3. Oikein mainio nuorten sarja ja sehän on myyty kymmeniin maihin, joten aika suosittu sarja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että Lumikkia viedään niin laajasti maailmalle. :)

      Poista
  4. Vaikka luen paljon dekkareita, niin jotenkin Simukan sarja ei ole kiinnostanut minua. Ehkäpä se johtuu nuortenkirjamaineesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä tarjoaa ihan mukavaa ajanvietettä aikuisellekin lukijalle, vaikka tuota uskottavuuden puutetta pienoisena ongelmana pidänkin.

      Poista
  5. Ahmin itse juuri koko Lumikki-trilogian ja ykkösosa jäi vahvimpana mieleen, mutta kaikki ne ovat hyviä :) Postaus siis joskus tulossa... hamassa tulevaisuudessa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kivaa, pitääkin seurata, milloin trilogiasta kirjoitat! :)

      Poista
  6. Salla Simukka on minulle vielä tuntematon kirjailija, Niin paljon on tätä trilogiaa on kyllä kehuttu, että sen täytyy olla hyvä... Mukavaa, että sarja on päässyt niittämään mainetta myös ulkomailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan ilahduttavaa, että suomalainen kirjallisuus matkaa maailmalle.

      Poista
  7. Simukka on yksi lemppareistani nuortenkirjallisuudessa, olen tainnut lukea kaiken mitä hän on kirjoittanut. <3 Jännittävää nähdä mitä hän Lumikki-trilogian jälkeen keksii!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…