Siirry pääsisältöön

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva (klassikkohaaste)

"Sitten oli tullut lordi Henry Wotton pitämään oudon ylistyspuheensa nuoruudelle, antamaan hirmuiset varoituksensa sen lyhyydestä. Se oli sävähdyttänyt häntä silloin, ja kun hän nyt seisoi tuijottamassa oman ihastuttavuutensa kuvajaista, tuo selostus rävähti koko totuudessaan hänen lävitseen. Niin, joskus koittaisi päivä, jolloin hänen kasvonsa olisivat kurttuiset ja kuihtuneet, silmänsä sameat ja kalvaat, sulokas vartalo sortunut ja rujo."
Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
(Otava 2011)
Alkuteos The Picture of Dorian Gray 1891
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
363 sivua
Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa päätettiin yhteisesti lukea klassikoita. Jokainen osallistuja sai valita haluamansa klassikkoteoksen oman mielensä mukaan, ja minun luettavakseni valikoitui Oscar Wilden romaani Dorian Grayn muotokuva oikeastaan kolmesta syystä:

  1. Olen jostain syystä usein törmännyt kirjaan tai viittauksiin Wilden klassikkoon, ja tarina on siten alkanut kiinnostaa.
  2. Oscar Wilde, aikansa pahennuksenaiheuttaja ja keikari, on hahmona mielikuvitusta kutkuttava.
  3. Kysymys ikuisesta nuoruudesta on mietityttänyt ihmistä kautta aikojen.
Tiivistettynä Dorian Grayn muotokuvassa on kysymys siitä, että Dorian Gray, nuori keikari ja kaunis mies, ihastuu itsestään tehtyyn muotokuvaan. Muotokuva hehkuu nuoruuden kauneutta, jonka menettäminen alkaa pelottaa miestä varsinkin, kun lordi Henry on vain hieman aiemmin ylistänyt nuoruutta ja painottanut sen katoavaisuutta.
"Kuinka surullista!" Dorian Gray sanoi hiljaa katse yhä iskostuneena omaan muotokuvaansa. "Kuinka surullista! Minusta tulee vanha, kammottava ja vastenmielinen. Mutta tämä kuva on aina nuori. Se ei ole koskaan vanhempi kuin tänä nimenomaisena kesäkuun päivänä... Kunpa asia olisi toisinpäin!
Ja niin käy, että Dorian Gray saa sen, mitä toivoo. Hän pysyy vuodesta toiseen kauniina ja viehättävänä, kun taas muotokuva paljastaa mallinsa elämäntavan rappiollisuuden ja turmiollisuuden. Kuva muuttuu niin kammottavaksi, että Gray piilottaa sen välttyäkseen näkemästä sitä, miten hänen toimintansa likaa hänen sielunsa.
Kauhistuttavan muotokuvan, jonka muuttuvat piirteet paljastivat hänen elämänsä rappion, hän oli ripustanut omin käsin sen huoneen seinälle, jossa hän oli viettänyt suuren osan poika-aikaansa, ja sen eteen hän oli laskostanut purppuraisen ja kultaisen paariliinan verhoksi.
Ei ole yllätys, että pelkkä kauneus ei riitä tekemään elämästä onnellista. Vaihtokaupan seuraukset ovat arvaamattomat, ja Dorian Grayn matka kohti turmiota kiihtyy kiihtymistään.

Dorian Grayn muotokuva on erittäin mielenkiintoinen kuva eräästä miehestä, hänen toteutuneesta toiveestaan ja 1800-luvun lopun hyväosaisten miesten elämästä. Mielestäni se on silti myös kuva meidän ajastamme: nykyinen ulkonäön ja nuoruuden ylistämisen kulttuuri voisi oppia jotain Oscar Wilden tarinasta. Tai ainakin tarina voisi toimia varoituksena, joka tosin ei päädy saarnaamaan vaan kertoo erään henkilön kohtalon kautta liiallisen ulkonäkökeskeisyyden ja turhamaisuuden vaaroista.

Jaana Kapari-Jatan suomennosta on ilo lukea. Teksti etenee hyvin ja vie mukanaan niin, että luin teoksen lopulta parissa päivässä, vaikka olin varautunut ennemminkin pariin viikkoon. Jännite on rakennettu tarinaan niin hyvin, että kirjaa oli lopulta vaikea laskea käsistä. Pölyttyneitä klassikoita kaihtavallekin tätä romaania uskaltaa kyllä suositella!

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Morre, Kirjaneito ja Marile.

Pitkästä aikaa tulee täydennystä 50 kategorian luetteloon: tämä klassikkoromaani asettuu kohtaan 23. A book more than 100 years old.

Kommentit

  1. Aloitin tätä kirjaa aikoinaan mutta se jäi minulta kesken. Nyt klassikkohaastepostausten myötä kiinnostukseni on virinnyt uudelleen. Ehkäpä otankin tämän seuraavaksi haastekirjakseni. Kiitos innostavasta arviosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa yrittää uudelleen. Minut tarina vei aika nopeasti mukanaan. :)

      Poista
  2. Dorian Grayn muotokuvan idea on todella omaperäinen. Osuva tuo vertauksesi nykyaikaan.

    VastaaPoista
  3. Minullakin on tämä hyllyssä, mutta eipä ole tullut luettua. Kapari-Jatta on todella hyvä kääntäjä, joten sekin jo lupailee hyvää. Pitääpä ottaa lukulistalle jo tässä syksyn aikana. :)

    VastaaPoista
  4. Olen juuri lukemassa Kasvonsa menettänyt mies -kirjaa, omakaohtaista kokemusta kauneuden menetyksestä. Kirjoittaja viittaa usein Narkissokseen, yhtä hyvin voisi Dorian Grayhin. Ulkonäkökeskeisenä aikana Wilden teos ei vanhene.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvonsa menettänyt mies -kirjasta olen kuullut mutten ole lukenut. Kuulostaa järkyttävältä ja mielenkiintoiselta.
      Dorian Gray on todellakin kestänyt aikaa.

      Poista
  5. Ah tämä on kyllä loistava. Yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani! Oscar Wilde on vaan niin upea kirjoittaja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollenkaan osannut odottaa niin hienoa lukukokemusta kuin mitä sain.

      Poista
  6. Tuo oli pakollinen kirja lukiessa. En muista mitään sen analysoinnista, mutta pidin kirjan lukemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut ovat maininneet lukeneensa tämän lukiossa, mutta minun tielleni kirja ei ole aiemmin osunut. Lukiessani tulin miettineeksi, kuinkahan olisin mahtanut kirjaan suhtautua alle kaksikymppisenä. Jaa-a, kuka tietää...

      Poista
  7. Minäkin luin tämän klassikkohaasteeseen. Harmi etten tajunnut, että tästä oli tehty uusi suomennos hyllyssäni lojuvan painoksen jälkeen. Kiva olisi vertailla, mutta ehkä en nyt enää uudestaan samaa jaksa lukea, kun maailma on hyviä kirjoja täynnä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kapari-Jatan suomennos tuntui kyllä toimivalta. Vertailu olisi tosiaan kiinnostavaa, mutta enpä taida minäkään jaksaa siihen ryhtyä. :)

      Poista
  8. Vau, tämä kuulostaa kiinnostavalta. Kirja on toki nimenä hyvin tuttu, mutta olin ajatellut kirjan tarinan ihan toisenlaiseksi. Luulin muun muassa, että Dorian on nainen :) Kiitos avartavasta postauksestasi - olen taas vähän viisaampi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Maisku - ja kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  9. Hmm, tekisi mieli joskus lukea tämä uudestaan. On kyllä vaikuttava romaani, eikä pelkästään rikkaan kielensä takia. Wilden sadut ovat myös ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttava tämä tosiaan on, ja Kapari-Jatan suomennos on hieno. Wilden satuja en muuten olekaan lukenut. Pitäisi tutustua niihin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?