Siirry pääsisältöön

Toisen vuosineljänneksen kirjoja


Kyllä on ollut mukavaa lukea. Huhti-kesäkuussa olen saanut perehtyä moneen kiinnostavaan teokseen, ja vuoden 2015 toisen neljänneksen saldo jää ehdottomasti positiiviseksi monin mittarein mitattuna.

Hyviin lukukokemuksiin lukeutuu useita kirjoja, mutta mainittakoon tässä ainakin Celeste Ng'n Everything I never told you, Louise Doughtyn Kielletyn hedelmän kuja, Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta ja Elina Hirvosen Kun aika loppuu. Ja lisää seuraa:

Toiseen maailmansotaan liittyviä kirjoja luin kaksi. Sekä Audrey Mageen Sopimus että Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe olivat vaikuttavia ja vakuuttavia mutta erilaisia katsauksia elämään sodan aikana.

Kesäkuusta muodostui kuin huomaamatta Kate Atkinson -kuukausi, jos niin uskaltaa kahden luetun kirjan perusteella sanoa. Viime vuoden Blogistanian Globalia -voittaja Elämä elämältä innosti lukemaan myös kirjailijan uusimman suomennoksen.

Haasteisiin on tullut osallistuttua melko ahkerasti. André Brinkin muistoa kunnioittavaan haasteeseen osallistuin lukemalla romaanin Valkoinen, kuiva kausi, ja sen myötä totesin, että Brinkin tuotantoon haluan tutustua enemmänkin. Per Pettersonin Kirottu ajan katoava virta vakuutti entisestään kirjailijan kyvyistä ja toi yhden lisäsuorituksen Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen, johon tuli muutakin pohjoismaista toki luettua - esimerkiksi Peter Høegin Susanin vaikutus.

Haasterintamalla merkittävää minulle on se, että julkistin ensimmäisen emännöimäni haasteen. Kirjankansibingo jatkuu elokuulle saakka, ja vielä ehtii mukaan.

Tässä kohtaa lienee hyvä hetki suositella kesälukemista. Karoliina Timosen Kesäinen illuusioni oli ensimmäinen tutustumiseni Timosen kynänjälkeen ja on mielestäni erinomaista luettavaa hiljaisiin kesäiltoihin, sellaisiin, kun on aikaa uppoutua kiinnostavaan tarinaan. Petri Tammisen Meriromaanilta en paljon osannut etukäteen odottaa mutta suosittelen pienoisromaania mielelläni, jos lakoniset havainnot elämänmenosta kiinnostavat. Kotimaisella linjalla jatketaan: Laura Honkasalon Perillä kello kuusi tarjoaa hienoa ajankuvaa 1960-luvun Suomesta.

Tuossa vielä infografiikkaa lukemisistani. Nais- ja mieskirjailijoiden teoksia tuli luettua lähes yhtä paljon, ulkomaisen ja kotimaisen kirjallisuuden määrä meni sattumalta täsmälleen samaan.


Tähän postaukseen valikoitui kohtuullisen monta teosta, mutta silti monta hyvää kirja jäi mainitsematta. Voi siis sanoa, että vuosi 2015 on sujunut hieman yli puoliväliin erittäin suotuisissa kirjamerkeissä!

Kommentit

  1. Hieno tuo sinun graafinen esityksesi!

    VastaaPoista
  2. Oletpa saanut hyvin luettua ja mielenkiintoisia kirjoja. Nuo sodista kertovat Sopimus ja Kaikki se valo jota emme näe kiinnostavat minuakin, samoin Pettersonin kirjat. Eipähän tule pula seuraavalla kirjastoreissulla, on taas niin monta kirjaa ja kirjailijaa joihin haluan tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogien seuraamisessa on se hyvä puoli, että kirjastoon mennessä ei tarvitse koskaan miettiä, mitä lainaisi. Aina löytyy ideoita. :)

      Poista
  3. Mukavan näköinen graafi. Pitäisi ehkä itsekin väsätä jotain tuommoista vaikka vuoden lopuksi. Kivan kuuloisia kirjoja olet lukenut. Per Petterson on minulla tutustumislistalla, pitäisi ehtiä lukemaan häneltä jotain Pohjoismaa-haasteeseen. Vielä on onneksi aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin käyttää Piktochartia ensimmäisen kerran, kun väsäsin viimeisintä vuosikoostetta. Kivoja kirjoja on tosiaan luettavaksi osunut. Pettersonista olen pitänyt paljon, joten uskallan häntä haasteeseen suositella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…