Siirry pääsisältöön

Salla Simukka: Valkea kuin lumi

"Kun tyttö pääsi virkkeensä loppuun, kylmä oli hiipinyt helteestä välittämättä Lumikin selkärankaa pitkin niskaan saakka ja saanut ihokarvat nousemaan pystyyn.
- Jag tror att jag är din syster."
Salla Simukka:
Valkea kuin lumi
(Tammi 2013)
152 sivua (e-kirja)
Salla Simukan dekkari Valkea kuin lumi on Lumikki Andersson -trilogian toinen osa. Ensimmäisen osan, Punainen kuin veri, kuuntelin äänikirjana, ja nyt tähän toiseen perehdyin e-kirjan muodossa. Olisikohan viimeinen osa sitten perinteinen "p-kirja"?

Trilogian avausosan tapahtumista on kulunut vain kuukausia, ja nyt, tarinan toisessa osassa, Lumikki on kesäisessä Prahassa. Siellä hänen luokseen astelee Zelenka, joka ilmoittaa olevansa Lumikin sisar. Ajatuksia sekoittaa myös Suomeen jäänyt Liekki, jota Lumikki kaipaa ja jolla on ollut parantava vaikutus koulukiusaajien tekemiin haavoihin.
Samalla kun Liekin sanat saivat hänet tuntemaan hämmennystä, ihmetystä, liikutusta ja kiitollisuutta, tämän kosketus kasvatti hänessä pakottavan, melkein eläimellisen tarpeen. Että joku näki hänet niin kauniina. Näki hänet aivan eri tavalla kuin kukaan oli koskaan nähnyt. Se tuntui melkein tuskallisen hyvältä.
Zelenka asuu suuressa puutalossa erikoiselta vaikuttavan väen, Valkean perheen, kanssa. Hänen ja Lumikin toiseen tapaamiseen liittyy dramaattinen uutinen: Zelenkan lähiyhteisön  jäsen on kuollut. Lumikki ymmärtää pian, että kuolemaan saattaa liittyä jotain hämärää, ja hän alkaa selvittää asiaa. Käy ilmi, että Valkea perhe on jonkinlainen uskonnollinen yhteisö, jota toimittaja Jiri on tutkinut jo jonkin aikaa. Mediayhtiön toimittaja ja nuori suomalaistyttö yhdistävät voimansa päästäkseen perille salaperäisen yhteisön toiminnasta.

Parivaljakon tutkimuksista seuraa takaa-ajoa ja vaaratilanteita ympäri Tšekin pääkaupunkia, ja Lumikki on suoranaisessa hengenvaarassa useammin kuin kerran. Kirjailija ei sorru kerronnassaan jaaritteluun mutta paikoin mutkia vedetään suoriksi niin vauhdilla, että uskottavuus hieman kärsii. Sujuvasti Simukka kuitenkin kirjoittaa ja herättää kesäisen Prahan hienosti eloon. Juoni on hyvin rakennettu ja tarina etenee vaivatta päätökseensä saakka. Lopetus taas saa odottamaan Lumikki-triologian kolmannen osan lukemista, vaikka en tästä kirjasta aivan niin paljon innostunut kuin ensimmäisestä osasta.
Valkea kuin lumi sopii hyvin naistenviikkoon.
Lumikki Andersson -trilogian keskimmäisestä osasta ovat kirjoittaneet myös Norkku, RunotyttöAnnamiElina, Mikko, Kirsi, Amma, Krista, Suketus, Emilie ja Mia.
Kirjankansibingosta kuittaantuu ruutu Musta-valkoinen.

Kommentit

  1. Olen yrittänyt saada jo kuukausia käsiini trilogian ensimmäistä osaa. Toistaiseksi olen onnistunut bongaamaan sen kirjastostamme ainoastaan ruotsin- ja englanninkielisenä. Ehkäpä se syksyn mittaa vapautuu luettavaksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiva kuulla, että Lumikin seikkailuilla riittää lukijoita! :) Toivottavasti saat kirjan joskus käsiisi.

      Poista
  2. Lumikki Andersson sopii täydellisesti naistenviikolle! Ihailen tätä tyttöä: persoonallinen, vahva ja rohkea tapaus. Simukan trilogia on aivan mahtava juttu ja houkuttaa nuoria lukemaan.

    Ykkösosa jäi suosikikseni, mutta kyllä kaikki kirjat kannattaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikki on kyllä hahmona mainio, ja muutenkin olen iloinen, että meillä Suomessa kirjoitetaan näin vetävää nuortenkirjallisuutta. Kolmososankin aion toki lukea.

      Poista
  3. Oikein mainio nuorten sarja ja sehän on myyty kymmeniin maihin, joten aika suosittu sarja :)

    VastaaPoista
  4. Vaikka luen paljon dekkareita, niin jotenkin Simukan sarja ei ole kiinnostanut minua. Ehkäpä se johtuu nuortenkirjamaineesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä tarjoaa ihan mukavaa ajanvietettä aikuisellekin lukijalle, vaikka tuota uskottavuuden puutetta pienoisena ongelmana pidänkin.

      Poista
  5. Ahmin itse juuri koko Lumikki-trilogian ja ykkösosa jäi vahvimpana mieleen, mutta kaikki ne ovat hyviä :) Postaus siis joskus tulossa... hamassa tulevaisuudessa... :D

    VastaaPoista
  6. Salla Simukka on minulle vielä tuntematon kirjailija, Niin paljon on tätä trilogiaa on kyllä kehuttu, että sen täytyy olla hyvä... Mukavaa, että sarja on päässyt niittämään mainetta myös ulkomailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan ilahduttavaa, että suomalainen kirjallisuus matkaa maailmalle.

      Poista
  7. Simukka on yksi lemppareistani nuortenkirjallisuudessa, olen tainnut lukea kaiken mitä hän on kirjoittanut. <3 Jännittävää nähdä mitä hän Lumikki-trilogian jälkeen keksii!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?