Siirry pääsisältöön

Avioliittosimulaattori kirjana ja näytelmänä

"Koska kesäloma on pian alkamassa, sovimme, että muutan kuukaudeksi Jussin kotitilalle. Suunnitelma on kuin yhdistelmä Maajussille Morsianta, Unelmien poikamiestä ja Leidejä Landella. Selitän kaikille kavereilleni, miksi jätän väliin kaikki suunnitellut kesämenot. Kukaan ei kyseenalaista ratkaisuani. Saan lisää rakastan sinua, koska olet hyvin sekopäinen -tyyppistä kannustusta."
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
(Tammi 2013)
260 sivua
Veera Niemisen romaani Avioliittosimulaattori on kertomus Ainosta, joka muuttaa itäisestä Suomesta toiselle puolelle maata. Pikarakastuminen Jussiin saa naisen pakkaamaan kassinsa ja ajamaan autollaan halki Suomen Varsinais-Suomeen tutustumaan paremmin mieheensä sekä tämän perheeseen. Sekä kokonaiseen uuteen maailmaan. Uuteen tapaan puhua ja uuteen tapaan toimia.
- Laittaiskos se plikka vähä tota trekolia joku päivä, ko se o iha heitteil ollu mont vuotta, Unto kysyy ja vetää samalla navettavaatteita päälleen.
Jussi on vessassa. Minä toivon, että se kuuli tuon ja huutaa minulle suomeksi jotain, mistä on apua.
Ainolla on nieleskelemistä, kun kulttuuri läntisessä Suomessa tuntuu olevan aivan toisenlainen kuin se, mihin hän on tottunut. Puhelias karjalaistyttö saa oppia sietämään hiljaisuutta ja harkitsevaisuutta, eikä yhteentörmäyksiltä tietenkään vältytä. Syntyy herkullisia ja myös koskettavia kohtaamisia, kun Aino luovii talossa, joka on täynnä miehiä. He muistelevat yhä Jussin äitiä Anitaa, joka menehtyi Jussin pikkuveljen Jaakon syntyessä. Monella tapaa meininki maalaistalossa on aika pysähtynyttä, ja Aino tuulettaa huushollia tahtoen ja tahtomattaankin. Tuulettamaan saapuu myös joukko Ainon ystäviä:
Keskustelu jatkuu. Jos minä luulin kuulostavani tivolilta tässä talossa, niin nyt kuulostaa kuin täällä olisi sirkus ja sata apinaa. Käsittämättömintä on se, että en meinaa saada suutani auki. Kuuntelen ja mietin, että onko tuokin pakko jakaa juuri nyt.
Veera Nieminen kirjoittaa sujuvasti, lennokkaasti ja hykerryttävästi. Kirjana Avioliittosimulaattori tarjoaa lukijalleen viihdyttäviä hetkiä ja on mainiota kesäluettavaa.


Vuonna 2013 julkaistu romaani on juuri nyt hyvin ajankohtainen, sillä sen pohjalta kirjoitettu näytelmä pyörii parhaillaan Pyynikin kesäteatterissa Tampereella. Tommi Auvisen ja Seija Holman käsikirjoittama näytelmä on perusidealtaan sama, mutta vivahde-eroja toki löytyy. Kirjan toisintoa ei kannatakaan teatterista lähteä hakemaan, mutta jos kaipaa ilahduttavaa ja viihdyttävää kesäteatteriesitystä, sitä Pyynikillä on tarjota. Kirjan kolmekymppisestä Ainosta on tullut nelikymppinen, ja häntä esittää rempseästi Mari Turunen. Jussin pikkuveli Jaakko ei olekaan teini-ikäinen vaan yli kolmekymppinen jörö, jota näyttelee Samuli Muje. Jussina nähdään Ville Majamaa ja hänen isänään Ola Tuominen. Jussin Erkki-sedän roolissa on hienovivahteisen vahva Esko Roine, ja Eija Vilpas on kerrassaan mainio roolissaan Ainon äitinä, suulaana ja tomerana karjalaisemäntänä. Ainon isää näyttelee Tom Lindholm, Tiina-ystävää Miia Selin ja Tuomo-exää Tommi Rantamäki. Haitaristina nähdään Jenna Vehka-aho.

Avioliittosimulaattorin teemat, kuten kulttuurierot, puhumattomuus ja rakkaus kaikessa moninaisuudessaan, tulevat toki kirjassa näytelmää syvemmin esille. Näytelmässä kulttuurierot ja murteet korostuvat herkullisella tavalla, ja Pyynikin kesäteatteri tarjoaakin yleisölleen aidosti viihdyttäviä hetkiä. Vajaat 2,5 tuntia kestävän esityksen jaksaa katsoa hyvin, ja näytelmän jälkeen kauniista teatterimiljööstä poistuu iloisin mielin. Uskallan siis suositella Pyynikin kesäteatterin Avioliittosimulaattoria Tampereen suunnalla liikkuville: näytelmää esitetään 8.8. saakka. Ja jos ei Tampereelle saakka tie vie, tarjoaa Veera Niemisen romaani hyviä hetkiä maan kahden laidan törmätessä toisiinsa.

Kirjan ja näytelmälipun sain Tammelta. Kiitän viihdyttävistä hetkistä!

Katri ei kesäteatteriin varauksetta ihastunut. Kirjasta kirjoittavat myös AnnikaMarile, Krista ja Hanna, jonka postauksesta löytyy paljon linkityksiä.

Kirjankansibingosta ruksaan ruudun Piirroskuva, ja Maalaismaisemia-haasteeseen saan kirjan luettuani yhden suorituksen.

Kommentit

  1. Tämä oli tosi hauska ja pirtsakka kirja, sopii varmasti hyvin kesäteatterin lavalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kesäteatteriin mukavasti istui. Hyvää maalaiskomediaa, joka tuntui muunkin yleisön nauruhermoja kutkuttavan.

      Poista
  2. Tällaiset kirja ja teatteri (tai kirja ja elokuva) -bloggaukset ovat aina mukavia lukea, vaikka kirja ei olisikaan tuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, elokuva- ja teatteritoteutukset ovat aina kiinnostava lisä kirjan maailmaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok