Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia


"Olipa kerran Hemuli, joka oli töissä huvipuistossa, mutta sehän ei aina merkitse, että elämä olisi hirveän hauskaa. Hän nipsasi reikiä pääsylippuihin, ettei kukaan saisi pitää hauskaa enemmän kuin kerran, ja tuollainen puuha saattaa tehdä mielen alakuloiseksi, jos sitä joutuu tekemään koko elämänsä ajan."
Kertomuksesta Hemuli joka rakasti hiljaisuutta.
Tove Jansson:
Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
(WSOY 2010)
Alkuteos Det osyndliga barnet och andra berättelser 1962
Ensimmäinen suomenkielinen painos 1962.
Suomentanut Laila Järvinen,
suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010.
145 sivua
Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia tarttui mukaani kirjakaupan tarjouksesta. Hyllyssä se on lukemistaan odotellut, mutta nyt tuli kirja viimein avattua, kun huomasin saavani teoksesta vihreän raidan Ompun Reading the Rainbow -haasteeseen.

Näkymätön lapsi sisältää ihastuttavia tarinoita Muumilaaksosta. Kertomuksia on kaikkiaan yhdeksän, ja heti ensimmäinen tarina Kevätlaulu vie suloisiin ja tuttuihin tunnelmiin, kun Nuuskamuikkunen totuttuun tapaansa vaeltaa kevään tullen pohjoiseen, kohti muumeja. Tarina on jäänyt television muumisarjasta elävästi mieleen: siinä pieni, innokas otus saa ihailemaltaan Nuuskamuikkuselta nimen: "Ti-ti-uu, käsitätkö, iloinen alku ja monta surullista uuta lopussa." Kevään tunnelma on tarinassa niin kaunis, että Kevätlaulun lukeminen pitäisi ottaa jokavuotiseksi perinteeksi juuri näihin aikoihin vuodesta.

Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin kertoo nimensä mukaisesti onnettomuuksia pelkäävästä Vilijonkasta. Hahmossa on jotain kovin tunnistettavaa: kukapa ei joskus perusteetta pelkäisi jotain hahmotonta "mörköä", jota ei välttämättä edes ole olemassa tai jota ei ainakaan ole syytä pelätä?
Oli liian kaunis ilma, se oli luonnotonta. Jotain täytyi tapahtua. Hän tiesi sen. Jonnekin taivaanrannan taakse kerääntyi jotakin tummaa ja kauheaa - se sakeni, se lähestyi - nopeammin ja nopeammin...
Tarinoissa on paljolti kysymys muiden kanssa olemisesta ja elämisestä. Tarinassa Maailman viimeinen lohikäärme Muumipeikolla on suuri salaisuus, joka tekee olosta jännittävän. Tärkeää on se, miten muut salaisuuteen suhtautuvat:
Muumipeikko ei vastannut. Nyt oli kaikki taas pilalla. Näin kuuluisi olla: ensin pitää piilossa salaisuutta, sitten äkkiä yllättää sillä toiset. Mutta jos asuu perheessä, ei salaisuudesta eikä yllätyksestä tule mitään. Muut tietävät kaiken alusta alkaen eikä silloin mikään ole hauskaa.
Mutta onneksi on joku, joka osaa suhtautua salaisuuksiin ja niiden kantajiin viisaasti. Viisaasti ei sen sijaan ole suhtauduttu Ninniin, näkymättömään lapseen, joka saapuu Tuu-tikin mukana muumien luokse. Kertomus näkymättömästä lapsesta on minulle entuudestaan tuttu mutta tarina lapsen oikeanlaisesta kohtaamisesta ei vanhene eikä menetä merkitystään. Ja jos Kevätlaulu kuuluu lukea keväällä, on Kuusi hyvää lukemista joulun alla, juuri ennen kuin jouluhysteria pääsee valloilleen.

Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia on ihana, ajatuksia herättävä tarinakokoelma, joka kestää monta, monta lukukertaa.

Tove Janssonin teoksesta muualla:
Lukuisa
Jokken kirjanurkka
Kirjojen keskellä
Matkalla Mikä-Mikä-Maahan
Villasukka kirjahyllyssä
Lintusen kirjablogi

Kommentit

  1. Hei mainiota, että haaste innosti sinut lukemaan tämän. Näkymättömän lapsen tarina on minulle tuttu vain piirrosmuumeista, mutta niissäkin se on hyvin puhutteleva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että haasteesi minut tähän innosti. Sain hienon lukuelämyksen, joka olisi ehkä jäänyt kokonaan kokematta ilman innoitusta. Tai ainakin se olisi siirtynyt myöhemmäksi.

      Poista
  2. Jansson on siitä upea kirjailija, että hänellä on kirja/tarina jokaiseen vuodenaikaan ja hetkeen. Kevääseen Kevätlaulu, kesään Kesäkirja (ja tietysti Vaarallinen juhannus!), syksyyn Muumilaakson marraskuu ja talveen Taikatalvi, ihan vain muutamia mainitakseni. Vuosi siis kuluisi oikein mukavasti Toven tahdissa :) Tämä(kin) Janssonin kirja on minulle kovin tärkeä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Janssonilla on tosiaan annettavaa kaikkiin vuodenaikoihin. Miten hieno asia meille neljän vuodenajan ihmisille! Ja nuo kaikki mainitsemasi kirjat ovat niin antoisia.

      Poista
  3. Näkymätön lapsi on minusta kaikkein koskettavin Janssonin tarinoista. Alan vieläkin itkeä kun katson sen filminä...Tytär muisti, että niin tein alusta asti;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinassa on kyllä jotain tavattoman liikuttavaa. Sen viesti meidän jokaisen pitäisi muistaa.

      Poista
  4. Oi, oletpa sinä Ompun haasteessa jo pitkällä! Minä etana kurkottelen vasta oranssia raitaa enkä ihan heti ehdi siihenkään...

    Näkymätön lapsi on muumikirjoista se, jonka varmaankin haluan seuraavaksi lukea. Olen lukenut tämän viimeksi joskus lapsena... Kun muumituuli siis jälleen puhaltaa, on ehkä tämän aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ihmettelin, miten vaivattomasti olen Ompun haasteessa päässyt eteenpäin. :)

      Katja, luulenpa että Näkymätön lapsi voisi olla sinun kirjasi. Siinä on paljon kauniita ajatuksia. Toivottavasti oikeanlaiset tuulet siis pääsevät puhaltamaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok