Siirry pääsisältöön

Kari Hotakainen: Kantaja

"Mietin, voiko elämän arvoa mitata hautajaisvieraiden lukumäärällä. Että mitä enemmän saattajia, sen täydemmän elämän on elänyt. Millaisen elämän itse saisin eletyksi? Pitäisikö minun hautajaisiini hakea puisto-osastolta kaikki kantajat? Voisiko synkät virret estää? Onko mahdollista lukea jotain muuta kuin Raamattua? Ja jos ei ole, voisiko sieltä plokata jonkin valoisan kohdan?"
Kari Hotakainen: Kantaja
(Kirjakauppaliitto/Kirjamedia 2015)
140 sivua
Kari Hotakaisen pienoisromaanin Kantaja minäkertoja ja päähenkilö on Timo Kallio, "tosikko nyhverö", joka on jämähtänyt aikanaan paikalleen ja on tavallaan sinne vuosien taakse myös jäänyt, itseltäänkin kadoksiin. Elämä on kuitenkin kulkenut kulkuaan, vaikka yksi kulkija on jäänyt ikään kuin sivuun katselemaan, miten muut opiskelevat, perustavat perheen, etenevät urallaan. Timo, filosofian maisteri, päätyy pätkätöiden jälkeen seurakuntayhtymän määräaikaiseksi puistotyöntekijäksi.

Työpaikallaan Timo kohtaa elämän päätepisteen usein ja monella tavalla. On niitä vainajia, joiden saattoväki ei ole mahtua siunaustilaisuuteen, ja on niitä vainajia, joita ei jää kaipaamaan oikein kukaan ja joiden arkkujen kantajat täytyy etsiä seurakunnan työntekijöistä, sillä ketään muuta ei ole. Onko se edes elettyä elämää, jos kukaan ei sitä muista eikä ole siitä kertomassa?

Noita muistamatta ja kertomatta jääneitä elämiä romaanin minäkertoja alkaa sepittää laatimalla vainajille muistokirjoituksia. Sanojaan hän lukee vainajille ääneen näiden hautojen äärellä ja tulee samalla pohtineeksi oman elämänsä polkuja ja varsinkin erästä naista, joka jäi vuosien taakse. Olisiko tuo "törkeä ja herkkä, villi ja estynyt" nuoruudenrakkaus mahdollista vielä löytää? Naista etsiessä pitää sepittää vainajien lisäksi myös omaa elämää, joka ei ääneen lausuttuna kovin hohdokkaalta vaikuta ja vaatii siis hieman värittämistä.

Kari Hotakainen kertoo tuttuun tapaansa lakonisesti, napakoin ja oivaltavin lausein totuuksia ihmisestä ja elämästä. "Yksinäisyys on tappavampaa kuin ylipaino", sanotaan HelsinkiMission kampanjassa, ja Hotakaisen romaanissa liian moni kohtaa maallisen taipaleensa pään aivan yksin. Jonkun elämä tiivistetään pariin virkkeeseen, toisen elämä lukuisiin korulauseisiin. Onko toinen sen todempaa kuin toinen vai ovatko muistokirjoitukset aina yhtä kaukana todellisuudesta?

Mutta vaikka Kantaja sijoittuu vahvasti kuoleman läheisyyteen ja sen teemat ovat raskaahkoja, on tummaa huumoria sisältävä tarina vetävä, sujuva ja nopeasti luettavissa. Hotakaisen teksti tosin on sellaista, että sen äärelle on pakko paikoin pysähtyä, niin tarkkoja huomioita elämästä kirja tarjoaa. Kirjailija itse määritteli teoksensa Radio Suomipopin haastattelussa viehkeäksi ja kalmantuoksuiseksi. Enpä todellakaan parempaan määritelmään kykene, joten tyydyn lämpimästi suosittelemaan.

Kantaja-pienoisromaanin sai tänä vuonna Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi kaupanpäällisenä, jos osti kirjakaupasta luettavaa vähintään 15 eurolla.

Kari Hotakaisen teoksesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Kirsi, Tuija ja Jokke.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok