Siirry pääsisältöön

David Nicholls: Sinä päivänä

"Juttu on niin, Em, juoksen juuri nyt sateessa takaisin retkeilymajaan - sade on täällä lämmintä, joskus jopa kuumaa, toisin kuin Lontoon sade - olin, kuten sanoin, aika kännissä ja huomasin ajattelevani sinua ja sitä että mikä sääli on ettei Em ole täällä näkemässä tätä, kokemassa tätä, ja sain kokea tämän valaistumisen hetken ja tässä se tulee.
Sinun pitäisi olla täällä minun kanssani. Intiassa."
David Nicholls: Sinä päivänä
(Otava 2012)
Alkuteos One Day 2009
Suomentanut Sauli Santikko
397 sivua
David Nichollsin romaanin Sinä päivänä keskipisteessä ovat Emma ja Dexter, jotka tapaavat Edinburghissa 15.7.1988. Ensimmäinen tapaaminen on kovin tavallinen nuorten ihmisten kohtaaminen, joka voisi jäädä sikseen. Niin ei kuitenkaan käy, vaan Emma ja Dexter ystävystyvät, vaikka heidän tiensä vievätkin eri suuntiin. Emma on älykkö, joka ajautuu hanttihommiin mutta haaveilee paremmasta. Dexter puolestaan on hulttio, josta tulee huomaamattaan tv-julkkis ja joka liitää muun julkkisjoukon kanssa yöelämässä viettäen makeaa elämää.

Romaani rakentuu siten, että Emman ja Dexterin elämänkulkua seurataan tarinassa kerran vuodessa, aina heinäkuun 15. päivä. Lukija pääsee näkemään, miten Emma ja Dexter elävät ja muuttuvat, kohtaavat ja taas eroavat kahdenkymmenen vuoden ajan. Kirjan rakenne on onnistunut, sillä jossain vaiheessa huomasin suorastaan innolla odottavani, mitä päähenkilöille on vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja missä he kulloinkin ovat.

Sinä päivänä tarjosi odottamattoman lukuelämyksen. Ennakkoon en oikein tiennyt, mitä odottaa. David Nichollsin nimi on tuttu esimerkiksi siksi, että kirjahyllyssäni majailee miehen romaani Kaikki peliin, jota en aikeistani huolimatta ole tullut lukeneeksi. Nyt kiinnostus tuota kirjahyllyni orpoa asukkia kohtaan kasvoi huomattavasti: pidän suuresti Nichollsin tyylistä. Hän kuvaa henkilöitään mukavan kepeällä tavalla ja luo ajankuvaa, joka 1980- ja 1990-luvulla nuoruuttaan eläneen on varmasti helppo tunnistaa.

Sinä päivänä -romaanin hahmoihin ei voi olla kiintymättä, vaikka Dexter on Peter Pan -syndroomasta kärsivä raivostuttava hulttio, jonka aikuistumista alkaa lopulta odottaa aika kärsimättömänä. Emmassa on jotain hyvin viehättävää, ja kummallekin huomaa toivovansa hyvää. Kevyenä liikkeelle lähtevä tarina syvenee, onnistuu koskettamaan ja jää mieleen olematta liian kosiskeleva tai imelä.

Tälle lukijalle kirja siis maistui oikein hyvin, ja niin maistui myös Ammalle, Katjalle, Liisalle ja Karoliinalle.

Romaanista on kuulemma tehty elokuva, mitä en tiennyt, ennen kuin googlasin kirjan nimeä. 50 kategoriaa -listalla kirja asettuukin siis kohtaan 3. A book that became a movie.

Elisa Kirja tarjosi tämän romaanin ystävänpäivälahjaksi, mistä olen kiitollinen. Muuten tuskin olisin kirjaa tullut lukeneeksi.

Kommentit

  1. Tämä elokuva tuli tänä vuonna telkkarista ja oli todella hyvä. Voisin lukea tämän kirjanakin. Englantilaisuus kiehtoo ehkä eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, kun en elokuvaa huomannut. Luulen, että jossain vaiheessa täytyy se katsoa.

      Poista
  2. Minäkin luin tämän pari vuotta sitten ja pidin tästä loppua lukuunottamatta paljon. Nichollsin muulle tuotannolle en ole oikein syttynyt, joku hänen teoksistaan rakensi muurin jota en ole kyennyt ylittämään. Mutta tämä oli elämys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että et loppuratkaisusta pitänyt. Minä aion jonain päivänä yrittää Nichollsin Kaikki peliin -romaania, kun se nyt kerran sattuu omasta hyllystä löytymään. Tämän myötä odotukset tosin ovat aika korkealla.

      Poista
  3. Jostain syystä en ole lukenut yhtäkään Nichollsia. Jään miettimään, pitäisikö asialle tehdä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitäisi. :) Minut tämä ainakin yllätti myönteisesti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…