Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia


"Olipa kerran Hemuli, joka oli töissä huvipuistossa, mutta sehän ei aina merkitse, että elämä olisi hirveän hauskaa. Hän nipsasi reikiä pääsylippuihin, ettei kukaan saisi pitää hauskaa enemmän kuin kerran, ja tuollainen puuha saattaa tehdä mielen alakuloiseksi, jos sitä joutuu tekemään koko elämänsä ajan."
Kertomuksesta Hemuli joka rakasti hiljaisuutta.
Tove Jansson:
Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
(WSOY 2010)
Alkuteos Det osyndliga barnet och andra berättelser 1962
Ensimmäinen suomenkielinen painos 1962.
Suomentanut Laila Järvinen,
suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010.
145 sivua
Tove Janssonin Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia tarttui mukaani kirjakaupan tarjouksesta. Hyllyssä se on lukemistaan odotellut, mutta nyt tuli kirja viimein avattua, kun huomasin saavani teoksesta vihreän raidan Ompun Reading the Rainbow -haasteeseen.

Näkymätön lapsi sisältää ihastuttavia tarinoita Muumilaaksosta. Kertomuksia on kaikkiaan yhdeksän, ja heti ensimmäinen tarina Kevätlaulu vie suloisiin ja tuttuihin tunnelmiin, kun Nuuskamuikkunen totuttuun tapaansa vaeltaa kevään tullen pohjoiseen, kohti muumeja. Tarina on jäänyt television muumisarjasta elävästi mieleen: siinä pieni, innokas otus saa ihailemaltaan Nuuskamuikkuselta nimen: "Ti-ti-uu, käsitätkö, iloinen alku ja monta surullista uuta lopussa." Kevään tunnelma on tarinassa niin kaunis, että Kevätlaulun lukeminen pitäisi ottaa jokavuotiseksi perinteeksi juuri näihin aikoihin vuodesta.

Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin kertoo nimensä mukaisesti onnettomuuksia pelkäävästä Vilijonkasta. Hahmossa on jotain kovin tunnistettavaa: kukapa ei joskus perusteetta pelkäisi jotain hahmotonta "mörköä", jota ei välttämättä edes ole olemassa tai jota ei ainakaan ole syytä pelätä?
Oli liian kaunis ilma, se oli luonnotonta. Jotain täytyi tapahtua. Hän tiesi sen. Jonnekin taivaanrannan taakse kerääntyi jotakin tummaa ja kauheaa - se sakeni, se lähestyi - nopeammin ja nopeammin...
Tarinoissa on paljolti kysymys muiden kanssa olemisesta ja elämisestä. Tarinassa Maailman viimeinen lohikäärme Muumipeikolla on suuri salaisuus, joka tekee olosta jännittävän. Tärkeää on se, miten muut salaisuuteen suhtautuvat:
Muumipeikko ei vastannut. Nyt oli kaikki taas pilalla. Näin kuuluisi olla: ensin pitää piilossa salaisuutta, sitten äkkiä yllättää sillä toiset. Mutta jos asuu perheessä, ei salaisuudesta eikä yllätyksestä tule mitään. Muut tietävät kaiken alusta alkaen eikä silloin mikään ole hauskaa.
Mutta onneksi on joku, joka osaa suhtautua salaisuuksiin ja niiden kantajiin viisaasti. Viisaasti ei sen sijaan ole suhtauduttu Ninniin, näkymättömään lapseen, joka saapuu Tuu-tikin mukana muumien luokse. Kertomus näkymättömästä lapsesta on minulle entuudestaan tuttu mutta tarina lapsen oikeanlaisesta kohtaamisesta ei vanhene eikä menetä merkitystään. Ja jos Kevätlaulu kuuluu lukea keväällä, on Kuusi hyvää lukemista joulun alla, juuri ennen kuin jouluhysteria pääsee valloilleen.

Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia on ihana, ajatuksia herättävä tarinakokoelma, joka kestää monta, monta lukukertaa.

Tove Janssonin teoksesta muualla:
Lukuisa
Jokken kirjanurkka
Kirjojen keskellä
Matkalla Mikä-Mikä-Maahan
Villasukka kirjahyllyssä
Lintusen kirjablogi

Kommentit

  1. Hei mainiota, että haaste innosti sinut lukemaan tämän. Näkymättömän lapsen tarina on minulle tuttu vain piirrosmuumeista, mutta niissäkin se on hyvin puhutteleva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että haasteesi minut tähän innosti. Sain hienon lukuelämyksen, joka olisi ehkä jäänyt kokonaan kokematta ilman innoitusta. Tai ainakin se olisi siirtynyt myöhemmäksi.

      Poista
  2. Jansson on siitä upea kirjailija, että hänellä on kirja/tarina jokaiseen vuodenaikaan ja hetkeen. Kevääseen Kevätlaulu, kesään Kesäkirja (ja tietysti Vaarallinen juhannus!), syksyyn Muumilaakson marraskuu ja talveen Taikatalvi, ihan vain muutamia mainitakseni. Vuosi siis kuluisi oikein mukavasti Toven tahdissa :) Tämä(kin) Janssonin kirja on minulle kovin tärkeä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Janssonilla on tosiaan annettavaa kaikkiin vuodenaikoihin. Miten hieno asia meille neljän vuodenajan ihmisille! Ja nuo kaikki mainitsemasi kirjat ovat niin antoisia.

      Poista
  3. Näkymätön lapsi on minusta kaikkein koskettavin Janssonin tarinoista. Alan vieläkin itkeä kun katson sen filminä...Tytär muisti, että niin tein alusta asti;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinassa on kyllä jotain tavattoman liikuttavaa. Sen viesti meidän jokaisen pitäisi muistaa.

      Poista
  4. Oi, oletpa sinä Ompun haasteessa jo pitkällä! Minä etana kurkottelen vasta oranssia raitaa enkä ihan heti ehdi siihenkään...

    Näkymätön lapsi on muumikirjoista se, jonka varmaankin haluan seuraavaksi lukea. Olen lukenut tämän viimeksi joskus lapsena... Kun muumituuli siis jälleen puhaltaa, on ehkä tämän aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ihmettelin, miten vaivattomasti olen Ompun haasteessa päässyt eteenpäin. :)

      Katja, luulenpa että Näkymätön lapsi voisi olla sinun kirjasi. Siinä on paljon kauniita ajatuksia. Toivottavasti oikeanlaiset tuulet siis pääsevät puhaltamaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…