Siirry pääsisältöön

Markus Ahonen: Jäljet

"Kohti kuolemaa pimenevän hämärän takaa hän näki viimeisen näyn. Se kulki musta huppu päässä ja näytti vitivalkoisin kasvoin aavemaiselta ja pelottavalta.
Miehestä tuntui kuin hän olisi nähnyt itse Kuoleman kasvot."
Markus Ahonen: Jäljet
(Smashwords Edition 2014)
473 sivua (e-kirja)
Markku Isaksson -dekkarisarjassa on tultu kolmanteen osaan, jossa edellisten osien tapaan päädytään suoraan keskelle toimintaa: helsinkiläisestä elokuvateatterista löytyy raa'asti surmattu mies, televisiosta tuttu meteorologi. Surmaaja ei jätä jälkeensä mitään muuta kuin erikoisen jalanjäljen - lähistön valvontakameroiden nauhat ovat kummallisesti tyhjää täynnä. Keskellä rikostutkimuksia Markku Isakssonilla riittää pohdittavaa myös omassa elämässä, kun kollega Markkasesta on tullut avopuoliso ja tämän vanhempien kuoleman aikanaan aiheuttanut henkilö sattuu vastaan tutkinnan aikana.

Tuttuun tapaan jännitystä riittää tässäkin tarinassa. Murhaaja riehuu vapaana ja jatkaa kuolontyötään samalla, kun poliisi on ymmällään ja yrittää edetä tutkimuksissaan vain muutaman pienen johtolangan avulla. Poliisivoimatkaan eivät säily vahingoittumattomina veitsimiehen tiellä, ja rikollisen löytymisen toivo saa sivut kääntymään.

Aikaisempien osien tapaan tarina rakentuu paitsi poliisivoimien toiminnan kuvaamisesta, myös salaperäisen henkilön sisäisestä puheesta, kun murhaajakin päästetään ajoittain ääneen. Uutta sen sijaan on se, että Markku Isaksson tulee aiempaa lähemmäksi ja henkilönä tutummaksi. Tätä muutosta tervehdin ilolla.

Jäljet-dekkarissa minua kuitenkin häiritsee kieli. Vajaat virkkeet ovat kyllä toimiva tehokeino harkiten käytettynä, mutta tässä kirjassa tehokeino on niin runsaassa käytössä, että se alkaa jo syödä itseään. "Nyt. Heillä. Oli. Vihje. Mahdollisuus." -tyyppiset rakenteet alkoivat viimein jo tuskastuttaa, enkä muista, että aiemmissa osissa moista piirrettä olisi häiriöksi asti käytetty.

Jännitystä Markus Ahonen osaa kyllä luoda, ja aiemmista osista pitäneille tätäkin tarinaa voi suositella. Jälleen ollaan Helsingissä, ja kaupungin kadut näyttäytyvät dekkarin sivuilla mukavan mystisessä, jopa pelottavassa valossa.

50 kategoriaa -listalla Jäljet asettuu kohtaan 32. A trilogy seuranaan Isaksson-sarjan aiemmat osat Meduusa ja Palava sydän. Sain Jäljet luettavakseni kirjailijalta - kiitos!

Kirjasta muualla: TuijataHemulin kirjahyllyKirjan pauloissa, YöpöydälläJos vaikka lukisi... ja Ullan luetut kirjat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?