Siirry pääsisältöön

Granta 4: Seksi

"Judith Butlerin mukaan heteroseksuaalisuus on väistämättä komediaa, koska kukaan ei kykene todella täyttämään "miehiksi" ja "naisiksi" luokiteltuihin ryhmiin kohdistuvia järjettömiä odotuksia. Ehkä on täsmällisempää sanoa, että seksuaalisuus on aina komediaa: meitä rajoittavat luonnehdinnat eivät kuvaile meitä täysin osuvasti milloinkaan eivätkä missään olosuhteissa, ja vaikka nämä muiden määritelmät muodostavat osan subjektiivisista käsityksistämme (miksen voi olla juuri se homo, jona muut minua pitävät?) ne eivät luojan kiitos ole koskaan kattavia, eivät koskaan päde joka suhteessa."
(Mark Doty: Mistä ei voi kirjoittaa)
Granta 4: Seksi
(Otava 2015)
Päätoimittaja Aleksi Pöyry
240 sivua
Suomen Grantan neljännen numeron teemana on seksi - aihe, joka varmasti herättää ajatuksia ja tunteita jo ennen kirjaan tarttumista. Myönnän, että hieman epäillen teosta lähestyin, sillä pelkäsin päätyväni lukemaan kovin roiseja kuvauksia seksistä. Onneksi odotukseni eivät juuri toteutuneet vaan sain huomata, että seksiä ja seksuaalisuutta voi lähestyä hyvinkin monella tavalla. Esimerkiksi Sayaka Muratan novellia Siisti liitto leimaa seksinvastaisuus: novellin keskiössä oleva aviopari päättää pidättäytyä seksistä kokonaan. Mutta mitä tapahtuu, kun perheen perustaminen alkaa olla ajankohtaista? Tarina on mielenkiintoinen!

Grantan edellisestä numerosta poiketen tässä kokonaisuudessa on vain yksi ainoa romaanikatkelma: Eeva Rohaksen Raivo. Asetelma katkelmassa on sen verran kiinnostava, että odotan innolla Rohaksen tulevaa romaania varsinkin, kun olen pitänyt sekä hänen novellikokoelmastaan Keltaiset tyypit että romaanistaan Syvä pää.

Useita teoksen tekstejä yhdistää ajatus seksuaalisuuden moninaisuudesta. Esimerkiksi Tiitu Takalon sarjakuvassa Seksin perusteet tuodaan esille, miten tärkeä osa identiteettiä seksuaalisuus kaikessa monimuotoisuudessaan on - vaikka ilman seksiä voi elää. Timo Hännikäinen puolestaan kyseenalaistaa ajatuksia herättävästi esseessään Haluttavien valta seksuaalisen vetovoiman korostamisen merkityksen kulttuurissa, jossa sukupuoliroolit ovat hälventyneet. Chinelo Okparantan novellissa Amerikka seksuaalisuuteen vaikuttaa voimakkaasti konteksti: millaista on naisen rakastaa naista maassa, jossa rakkaudesta voi seurata vankilaa, sakkoja, kivitystä tai ruoskinta? Kiinnostavan näkökulman tarjoaa myös Chris Dennis novellissaan Näin sinun tulee tehdä, joka sijoittuu amerikkalaiseen vankilaan.

Suomen Grantan neljäs numero on onnistunut kokonaisuus, jossa pääosassa ovat novellit rinnallaan sarjakuva, essee, muistelma ja romaanikatkelma. Tekstit herättävät ajatuksia ja osoittavat, miten seksuaalisuus on elämässä läsnä koko ajan, hyvin monimuotoisena - tosin helposti myös stereotypioiden typistämänä. Väitän, että suomalaisen Grantan numeroista tämä on onnistunein, ja mielihyvin jään odottamaan seuraavaa numeroa, jonka teemana on Venäjä.

Kommentit

  1. Olipas kiinnostava kirjoitus. Jäin tosin miettimään tuota alun sitaattia. Jos heteroseksuaalisuus on väistämättä komediaa, kuten Butler kirjoittaa, niin miten siitä seuraa, että olisi täsmällisempää sanoa, että seksuaalisuus on komediaa. Ainakin heteroseksuaalisuus ja (yleinen !!!) seksuaalisuus ovat eri tavalla ja eri syistä komediallisia. No, kunhan mietiskelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tuon alun sitaatin niin, että ei vain heteroseksuaalisuus vaan kaikki seksuaalisuus on komediaa, koska seksuaalisuuden myötä ihmiseen kohdistetaan noita järjettömiä odotuksia. En tiedä, tavoitanko täysin kirjoittajan tarkoitusta, mutta juuri siksi lainaus onkin kovin kiinnostava.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…