Siirry pääsisältöön

Jo Nesbø: Isänsä poika

"Sonny istui pimeässä nurkassa seinää vasten. Johannes ei erottanut hänen kasvojaan. Aikaa oli enää vähän, hetken päästä sellit lukittaisiin yöksi. Johannes veti henkeä, sillä nyt hänen oli sanottava se: lause, jota hän oli vuoroin pelännyt, vuoroin odottanut. Sanat, joita hän oli kantanut sydämessään niin pitkään, että hän pelkäsi niiden juurtuneen sinne ikiajoiksi.
- Väite siitä, että hän olisi ampunut itsensä, ei pidä paikkaansa."

Jo Nesbø: Isänsä poika
Johnny Kniga 2014
Alkuteos Sønnen
Suomentaja Outi Menna
Äänikirjan pituu 16h 30 min
Lukija Paavo Kerosuo
Jo Nesbøn dekkarin Isänsä poika lähtöpiste on oslolainen vankila, Valtio, jonka muurien suojissa majailee joukko vakaviin rikoksiin syyllistyneitä miehiä. Yksi heistä on Sonny Lofthus, edesmenneen poliisin poika, joka on pahassa huumekoukussa ja valmis ottamaan niskoilleen muiden tekemiä pahuuden töitä vain saadakseen huumeannoksensa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Sonny saa tietää isästään jotain ratkaisevaa: isä ei tehnytkään itsemurhaa vaan tuli rikollisten murhaamaksi. Mies karkaa vankilasta ja päätyy kostoretkelle. Pian hän on paitsi poliisin myös pahamaineisen rikollisjoukkion jahtaama, ja kierrokset kiihtyvät kiihtymistään, kun Sonny etsii ja löytää syyllisiä isänsä - ja samalla myös itsensä - kohtaloon.

Sonnyn ohella tärkeä hahmo on poliisivoimien edustaja, Simon Kefas, joka on aikoinaan tuntenut Sonnyn isän ja rypenyt pohjamudissa peliriippuvuutensa vuoksi. Tarinan nykyhetkessä rahahuolet painavat taas, kun vaimo tarvitsisi silmäleikkauksen, johon uppoaa suuret summat rahaa. Muitakin hahmoja kirjassa on enemmän kuin tarpeeksi: on hyviä ja pahoja poliiseja, eräs Martha, veret seisauttavia rikollisia, korruptoituneita virkamiehiä... Hahmogalleria on niin laaja, että äänikirjan kuunteleminen vaatii tarkkaavaisuutta varsinkin, kun usein näkökulman vaihtuessa puhutaan pitkään pronomineilla ja nimet paljastuvat vasta myöhemmin.

Tarinassa on vahva ja vetävä juoni, joka saa hengästymään, kun Sonnyn ja poliisi Simonin mukana kuljetaan pitkin katuja ja kujia, pahamaineisia kortteleita ja kyseenalaisia majapaikkoja. Sonny on hahmona kaikkea muuta kuin yksiulotteinen tappokone. Yleisesti ottaen hänestä pidetään, hänen kohteliaisuutensa herättää huomiota ja hänen taustansa on surullinen, kun mahdollisuuksia täynnä ollut elämä on päätynyt vankilan muurien sisälle. Onkin ristiriitaista, että Sonny saa aikaan ruumiita ympäri Osloa mutta häntä ei voi kuitenkaan pitää läpeensä pahana.

Realistisuus ei aina pysy vauhdikkaissa juonenkäänteissä mukana, mutta jännitystä tarinassa riittää. Lopulta kirjaa oli kuunneltava melkein jokaisessa mahdollisessa rakosessa, sen verran koukuttavasti Nesbø on tarinansa rakentanut. Loppuratkaisu onnistui ainakin minut yllättämään.

Muualla: Les! Lue!, Kirjasähkökäyrä, Nannan kirjakimara ja Kirjavinkit.
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen saan tällä dekkarilla toisen merkinnän Norjan kohdalle.

Kommentit

  1. En ole lukenut Isänsä poikaa tai mitään muultakaan tältä kirjailijalta. Hän lienee kuitenkin arvostettu. Minä luen dekkareita ihan mielelläni. Olen aivan toivoton, minulla on tämä kirja ladattuna Koboon, mutta en vain saa tartuttua e-kirjaan. Haamunkin uusin jäi, kun en saanut aikaisiksi kaivettua numerosarjaa. Kirja on niin todellinen eli enemmän minulle sopiva. Äänikirjoja en ole kokeillut juurikaan, yhden Waltarin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painettu kirja on kyllä ihanan todellinen, kun paremmin hahmottaa, missä on menossa ja paljonko on luettavaa jäljellä. E-kirjat alkoivat kulua käytössäni, kun perheen pienimmäinen häiriintyi iltaisin lukuvalosta, ja äänikirjoja on ollut kiva kuunnella lapsen kanssa ulkoillessa. Kaikissa on puolensa. :)

      Poista
  2. Kirjassa on suomennosvirhe:
    Kovakantisem kirjan luvussa 33 sivulla 386 lukee mm. näin:.
    ..jos vain yhden dna kertoo...
    Pitäisi lukea
    ...jos vain kaksi kolmesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa! Enpä huomannutkaan tai en ainakaan enää muista.

      Poista
    2. Mitähän mestari Jo sanoisi, kun saisi tietää, miten hänen rakentamaansa kuviota on peukaloitu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok