Siirry pääsisältöön

David Nicholls: Sinä päivänä

"Juttu on niin, Em, juoksen juuri nyt sateessa takaisin retkeilymajaan - sade on täällä lämmintä, joskus jopa kuumaa, toisin kuin Lontoon sade - olin, kuten sanoin, aika kännissä ja huomasin ajattelevani sinua ja sitä että mikä sääli on ettei Em ole täällä näkemässä tätä, kokemassa tätä, ja sain kokea tämän valaistumisen hetken ja tässä se tulee.
Sinun pitäisi olla täällä minun kanssani. Intiassa."
David Nicholls: Sinä päivänä
(Otava 2012)
Alkuteos One Day 2009
Suomentanut Sauli Santikko
397 sivua
David Nichollsin romaanin Sinä päivänä keskipisteessä ovat Emma ja Dexter, jotka tapaavat Edinburghissa 15.7.1988. Ensimmäinen tapaaminen on kovin tavallinen nuorten ihmisten kohtaaminen, joka voisi jäädä sikseen. Niin ei kuitenkaan käy, vaan Emma ja Dexter ystävystyvät, vaikka heidän tiensä vievätkin eri suuntiin. Emma on älykkö, joka ajautuu hanttihommiin mutta haaveilee paremmasta. Dexter puolestaan on hulttio, josta tulee huomaamattaan tv-julkkis ja joka liitää muun julkkisjoukon kanssa yöelämässä viettäen makeaa elämää.

Romaani rakentuu siten, että Emman ja Dexterin elämänkulkua seurataan tarinassa kerran vuodessa, aina heinäkuun 15. päivä. Lukija pääsee näkemään, miten Emma ja Dexter elävät ja muuttuvat, kohtaavat ja taas eroavat kahdenkymmenen vuoden ajan. Kirjan rakenne on onnistunut, sillä jossain vaiheessa huomasin suorastaan innolla odottavani, mitä päähenkilöille on vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja missä he kulloinkin ovat.

Sinä päivänä tarjosi odottamattoman lukuelämyksen. Ennakkoon en oikein tiennyt, mitä odottaa. David Nichollsin nimi on tuttu esimerkiksi siksi, että kirjahyllyssäni majailee miehen romaani Kaikki peliin, jota en aikeistani huolimatta ole tullut lukeneeksi. Nyt kiinnostus tuota kirjahyllyni orpoa asukkia kohtaan kasvoi huomattavasti: pidän suuresti Nichollsin tyylistä. Hän kuvaa henkilöitään mukavan kepeällä tavalla ja luo ajankuvaa, joka 1980- ja 1990-luvulla nuoruuttaan eläneen on varmasti helppo tunnistaa.

Sinä päivänä -romaanin hahmoihin ei voi olla kiintymättä, vaikka Dexter on Peter Pan -syndroomasta kärsivä raivostuttava hulttio, jonka aikuistumista alkaa lopulta odottaa aika kärsimättömänä. Emmassa on jotain hyvin viehättävää, ja kummallekin huomaa toivovansa hyvää. Kevyenä liikkeelle lähtevä tarina syvenee, onnistuu koskettamaan ja jää mieleen olematta liian kosiskeleva tai imelä.

Tälle lukijalle kirja siis maistui oikein hyvin, ja niin maistui myös Ammalle, Katjalle, Liisalle ja Karoliinalle.

Romaanista on kuulemma tehty elokuva, mitä en tiennyt, ennen kuin googlasin kirjan nimeä. 50 kategoriaa -listalla kirja asettuukin siis kohtaan 3. A book that became a movie.

Elisa Kirja tarjosi tämän romaanin ystävänpäivälahjaksi, mistä olen kiitollinen. Muuten tuskin olisin kirjaa tullut lukeneeksi.

Kommentit

  1. Tämä elokuva tuli tänä vuonna telkkarista ja oli todella hyvä. Voisin lukea tämän kirjanakin. Englantilaisuus kiehtoo ehkä eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, kun en elokuvaa huomannut. Luulen, että jossain vaiheessa täytyy se katsoa.

      Poista
  2. Minäkin luin tämän pari vuotta sitten ja pidin tästä loppua lukuunottamatta paljon. Nichollsin muulle tuotannolle en ole oikein syttynyt, joku hänen teoksistaan rakensi muurin jota en ole kyennyt ylittämään. Mutta tämä oli elämys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että et loppuratkaisusta pitänyt. Minä aion jonain päivänä yrittää Nichollsin Kaikki peliin -romaania, kun se nyt kerran sattuu omasta hyllystä löytymään. Tämän myötä odotukset tosin ovat aika korkealla.

      Poista
  3. Jostain syystä en ole lukenut yhtäkään Nichollsia. Jään miettimään, pitäisikö asialle tehdä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitäisi. :) Minut tämä ainakin yllätti myönteisesti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok