"Nunna antoi miehen lähes kantaa itseään, tottelevaisesti ja hauraana, aivan kuin hänen luonnostaan voimakkaaseen ruumiiseensa olisi tarttunut se sama heikotuksen tunne joka oli jo vallannut hänen mielensä. Päästyään verannalle he pysähtyivät ja seisoivat hetken paikallaan toisiaan syleillen; papukaija raakkui pelästyneenä."
Kun päädyimme viettämään joulun Espanjassa, piti matkalukemiseksi valikoida jotain kohdemaahan liittyvää. Kirjastosta mukaan tarttui Eduardo Mendozan Tulvan vuosi, jonka luin matkan aikana ja josta pidin paljon.
Tarinan keskiössä on nuori nunna, sisar Consuelo. Hänet on nimitetty luostarinsa abbedissaksi ja hänen tavoitteenaan on rakennuttaa luostarin yhteyteen vanhainkoti. Hankkeeseen tarvitaan rahaa, ja sisar päätyy lähellä asuvan ja rikkaaksi tiedetyn maanomistajan, don Augusto Aixelàn, pakeille. 1950-luvun Kataloniassa asiat eivät etene suoraviivaisesti vaan sisar joutuu tekemään matkan maanomistajan luokse yhä uudelleen. Suuret tunteet rinnastuvat ulkona raivoavaan myrskyyn, kun mies ja nainen viimein kohtaavat.
Sitten tapahtumat saavat erikoisen käänteen. Kun sisar Consuelo on merkittävän päätöksen tehtyään menossa taas tapaamaan Aixelàa, hänet johdatetaankin vuorille hoitamaan tasavaltalaississiä. Hän kuulee Aixelàsta asioita, jotka muuttavat hänen suhtautumisensa mieheen täysin. Hengenvaaraan jouduttuaan sisar palaa luostariin ja rakentaa vuosien aikana merkittävän uran, joka vie hänet pois paikkakunnalta. Sinne hän palaa, kun on aika jättää työelämä ja asettua vanhainkotiin. Samalla hän palaa vierailemaan Aixelàn puutarhassa ja kuulee asioita, jotka vaikuttavat häneen suuresti.
Tulvan vuosi on tiivistunnelmainen ja pienestä koostaan huolimatta suuri romaani. Se kuvaa hienolla tavalla espanjalaista elämänmenoa ja niin uskonnollista kuin poliittista ilmapiiriä, mutta erityisesti se kuvaa ihmisiä ja heidän suhteitaan. Eduardo Mendoza on kirjoittanut kertomuksen, joka on intensiivinen ja kaunis. Hän onnistuu välttämään pateettisuuden ja kliseet siellä, missä niiden vaara on suuri, ja tarjoaa lukijalle melankolisen tarinan, joka sykähdyttää ja onnistuu yllättämäänkin.
Tulvan vuoden ovat lukeneet myös Suketus, Lissu ja Nanna.
 |
| Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi (Tammi 1999) Keltainen kirjasto 313 Espanjankielinen alkuteos El año del diluvio 1992 Suomentanut Tarja Härkönen 151 sivua |
Tarinan keskiössä on nuori nunna, sisar Consuelo. Hänet on nimitetty luostarinsa abbedissaksi ja hänen tavoitteenaan on rakennuttaa luostarin yhteyteen vanhainkoti. Hankkeeseen tarvitaan rahaa, ja sisar päätyy lähellä asuvan ja rikkaaksi tiedetyn maanomistajan, don Augusto Aixelàn, pakeille. 1950-luvun Kataloniassa asiat eivät etene suoraviivaisesti vaan sisar joutuu tekemään matkan maanomistajan luokse yhä uudelleen. Suuret tunteet rinnastuvat ulkona raivoavaan myrskyyn, kun mies ja nainen viimein kohtaavat.
Sitten tapahtumat saavat erikoisen käänteen. Kun sisar Consuelo on merkittävän päätöksen tehtyään menossa taas tapaamaan Aixelàa, hänet johdatetaankin vuorille hoitamaan tasavaltalaississiä. Hän kuulee Aixelàsta asioita, jotka muuttavat hänen suhtautumisensa mieheen täysin. Hengenvaaraan jouduttuaan sisar palaa luostariin ja rakentaa vuosien aikana merkittävän uran, joka vie hänet pois paikkakunnalta. Sinne hän palaa, kun on aika jättää työelämä ja asettua vanhainkotiin. Samalla hän palaa vierailemaan Aixelàn puutarhassa ja kuulee asioita, jotka vaikuttavat häneen suuresti.
Tulvan vuosi on tiivistunnelmainen ja pienestä koostaan huolimatta suuri romaani. Se kuvaa hienolla tavalla espanjalaista elämänmenoa ja niin uskonnollista kuin poliittista ilmapiiriä, mutta erityisesti se kuvaa ihmisiä ja heidän suhteitaan. Eduardo Mendoza on kirjoittanut kertomuksen, joka on intensiivinen ja kaunis. Hän onnistuu välttämään pateettisuuden ja kliseet siellä, missä niiden vaara on suuri, ja tarjoaa lukijalle melankolisen tarinan, joka sykähdyttää ja onnistuu yllättämäänkin.
Tulvan vuoden ovat lukeneet myös Suketus, Lissu ja Nanna.
Tämä meni heti lukupinoon :)
VastaaPoistaKiva kuulla! Odotankin innolla, mitä pidät. :)
Poista