Siirry pääsisältöön

Jenni Haukio: Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata

"En kuulu tänne

kaupunkiin,
jossa tehtaan saastuttama vesi on tullut katujen väliin"


Jenni Haukio: Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata (Savukeidas 2003)
61 sivua

Jenni Haukion runokokoelma Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata jakautuu viiteen osaan sekä epilogiin. Ensimmäisessä osassa "Tule kun joelta nousee aamusavu" luonto on vahvasti läsnä, ja ihminen on osa luontoa. Myös Haukion kokoelmasta Sinä kuulet sen soiton (2009) mieleeni jäivät vahvat luontoon liittyvät runokuvat, ja juuri luonnon kuvauksessa Haukio on mielestäni parhaimmillaan. Tämän kokoelman ensimmäisestä osasta löytyykin suosikkirunoni Kun isän kalastajapaatti on liikkeellä, jossa on pysäyttävää maiseman maalaamista:

"avomeri näyttäytyy ensi kerran rikkonaisten
luotojen takaa,

vasemmalle jää tyrniä kasvava saunaranta
ja silakkasavustamon katto erottuu katajien lomitse--"

Runokokoelman toisesta osasta "Kylmää metallia siellä minne kuuluisi vihreää ja maata" välittyy kaipuuta menneeseen: on ikävä 1950-luvulle, lähemmäs juuria. Ja "Vanhat arvot / lojuvat puistikossa tiedottomina // näyttäytyvät enää harvoin puhtaina / kuten vanhoina hyvinä aikoina--" Oliko ennen kaikki paremmin?

Kolmannessa osassa "En saa unta kiveltä" teemaksi nousee suhde toiseen ihmiseen, ja neljättä osaa "Kipu kivulta nousee rintaan kohina" leimaavat yksinäisyys ja jonkin päättyminen: "Eräänä päivänä nämä kadut ovat tyhjät / joen kutsut ohi."

Viidennessä osassa "Lupaavasti tihenee aistieni hengitys" palataan luontokuviin ja tuodaan toivoa, iloakin: "nauran kesyttämätöntä tuulta, / joka luulee voivansa viedä."

Jenni Haukio kirjoittaa kauniisti ja viipyillen. Runokokoelmaa voi suositella erityisesti lukijalle, joka haluaa maalata mieleensä kuvia luonnosta ja pohtia ihmisen asemaa osana luontoa.

Kommentit

  1. Jonna, kiinnostavaa! Vaikka olenkin vahvojen, rosoisten runojen ystävä, niin myös luontorunot kutsuvat minua...ja samat maisemat kuin Haukiota.

    VastaaPoista
  2. Sittenpä suosittelen erityisesti tuota mainitsemaani Sinä kuulet sen soiton -kokoelmaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok