Siirry pääsisältöön

Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylän kuuma kesä

"Heinäkuun puolivälissä aurinko porotti kuin hullu. Ei voinut muuta kuin syödä jäätelöä, uida tai löhöillä varjoissa kirjoja tai lehtiä lukien. Tai ajaa mopolla, jos sattui sellaisen omistamaan ja oli lupa ajaa."
Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen:
Kummajaisten kylän kuuma kesä
(Haamu 2015)
Kuvitus Miranda Koskinen
135 sivua
Kummajaisten kylän kuuma kesä on itsenäinen jatko-osa kirjalle Kummajaisten kylä, joka ilmestyi viime vuonna. Kun aloitusosa oli kokoelma tarinoita, on tämä toinen osa yhtenäisempi kokonaisuus, joka sijoittuu kuumaan kesään. Niko, Aino, Sara, Sampo ja Omppu viettävät kesälomaa, johon sisältyy tietenkin uimista ja kosolti vapaa-aikaa, ystävyyssuhteita ja vähän lämpimämpiäkin tunteita.

Tavallista kesälomaa sekoittaa uusi opettaja, joka tuntuu viihtyvän Susi-Herkon autiolla mökillä ja joka katoaa yllättäen. Samalla esimerkiksi metsien ja lampien salaperäiset voimat tuntuvat tulevan helteessä kovin lähelle.

Kummajaisten kylän kuuma kesä on leppoisaa hyvän mielen luettavaa, joka sopii erinomaisesti kesään tai kesän kaipuuseen. Sarjan avausosan jännittävyyteen tarina ei yllä ja juonen jäntevyys jättää hieman toivomisen varaa, mutta kirja kuvaa oikein mukavasti nuorten henkilöidensä kesänviettoa, suhdetta aikuisiin ja toisiinsa. Nuoret ovat elävästi kuvattuja ja Miina-mummo on perinnetietämyksineen ja leppeine olemuksineen mainio aikuishahmo.

Kirjasta toisaalla: Luetaanko tämä?, Lukutoukan kulttuuriblogi, Yöpöydän kirjat ja Kirjakaapin avain.

Sain kirjan kustantajalta, kiitos!

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä aika hyvä! Yhtenäisyyttä oli tosiaan enemmän, ja oli hauskaa palata vanhojen tuttujen tyyppien pariin. :)

    VastaaPoista
  2. Tämä kakkososa tosiaan keskittyi enemmän erilaisten henkilösuhteiden kuvaamiseen kuin ensimmäinen osa. Kirjailijat pääsivät hyvin nuorten nahkoihin, mutta jännittävyyttä olisin toivonut kyllä lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitystä minäkin jäin kaipaamaan, jotenkin sitä tulin etukäteen odottaneeksi.

      Poista
    2. Jännitystä oli kyllä mielestäni ihan lupakin odottaa ensimmäisen osan perusteella ja tietenkin kirjan nimikin viittaa jännityselementteihin kummajaisineen. Toivottavasti jännitys seuraavassa osassa tiivistyy uudelleen.

      Poista
    3. Varmaan juuri ensimmäisen osan perusteella odotin vähän tiiviimpää tunnelmaa kuin mitä sain. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok