Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

"Me haluttiin näyttää olevamme parhaita. Ei kauniita ja rohkeita. Vaan rumia, likaisia ja ilkeitä. Me käytiin sotaa siitä, kuka hallitsi kaupunkia ja sen julkista tilaa. Ja tämä stoori me pantiin nettiin.
Seinän ylintä paikkaa kutsuttiin heaven spotiksi, taivaspaikaksi. Sen pystyi maalaamaan vain roikkumalla katonreunalta ylösalaisin, kun kaveri piti jaloista kiinni. Heaven spotit näkyivät kaupungissa kauimmas."
Jari Järvelä: Tyttö ja pommi
(Tammi 2015)
248 sivua
Tyttö ja rotta jatkaa Tyttö ja pommi -kirjan tarinaa. Päähenkilönä on edelleen Metro, nuori nainen, joka maalaa graffiteja. Taakse on jäänyt kotikaupunki Kotka, johon liittyy liian kipeitä muistoja, ja tie on vienyt ydintuhoalueen kautta Berliiniin, hylättyyn kerrostaloon, jota asuttavat narkomaanit ja graffitintekijät.
Me olimme Jäärottia, me tulimme pohjoisesta ja maalasimme kylmillä väreillä. Kielletty oli ainoa poikkeus. Sen alkuperää en tiennyt, se sanoi muuttaneensa niin monta kertaa, ettei ollut mistään kotoisin.
Monen kaverinsa tavoin Metrokin kantaa mukanaan kaunaa ja katkeruutta. Kaltoin kohdeltu nuori päätyy asumaan sinne, missä virallisesti kukaan ei asu, ja julistamaan sanomaansa maalaamalla sekä hakemaan arvostusta oman alakulttuurinsa joukosta. Jotkut nousevat arvostukseen yli raja-aitojen, joidenkin on arvostusta saadakseen myytävä aatteensa ja periaatteensa, jos niitä on koskaan ollutkaan.

Tarina käynnistyy melko verkkaisesti mutta saa koko ajan kierroksia lisää niin, että lopulta ollaan melkoisessa vauhdissa merellisissä maisemissa Kotkassa, jonne Metro vastoin aiempia aikomuksiaan palaa. Graffitintekijät ovat onnistuneet herättämään huomiota ja saamaan peräänsä salaperäisiä voimia. Uhreitta ei selvitä, ja niin jännittäväksi Metron matka lopulta käy, että kirjaa ei malta laskea käsistään. Ensimmäisestä kirjasta tuttu vihan ja koston kierre saa vakuuttavaa jatkoa, eikä tässäkään tarinassa sorruta siloittelemaan tai hempeilemään. Päinvastoin: kirjan maailmaan sisältyy julmuutta ja rosoja.

Järvelän luomat henkilöt eivät edelleenkään ole vain yhden ulottuvuuden hahmoja vaan moninaisia ja kiinnostavia inhimillisine tunteineen. Tällä kertaa Metro on selkeästi pääosassa, mutta mukana on mielenkiintoisia sivuhenkilöitä, kuten vaikkapa Kielletty. Kirjan lukee melko nopeasti, sillä se on sujuvasti ja hyvin kirjoitettu. Nopeasti se ei kuitenkaan unohdu mielestä, ja viimeisen virkkeen jälkeen jatkoa Metron tarinalle jää odottamaan malttamattomana.

Krista ja Omppu ovat myös lukeneet Tytön ja rotan, ja tämä postaukseni liittyy kirjabloggareiden yhteiseen dekkariviikkoon.
Kiitän kustantajaa jännittävistä lukuhetkistä!

Kommentit

  1. Odotan tätä kovasti, ja kävin jo kuikuilemassa kesäpaikan kirjaston uutuushyllyä. Kuulostaa hyvältä, ja koska kolmatta osaakin on luvassa, kuulostaa yhä paremmalta!

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut Järvelältä vain Särkyvää-romaanin ja se oli hyvä. Metron matkaan aion ehtiä, mutta pitänee lukea järjestyksessä ja etsiä siis Tyttö ja pommi ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että kirjat on hyvä lukea jämptisti järjestyksessä. :) Tosin kyllä Tytön ja rotan vauhdissa uskoakseni pysyy, vaikkei ensimmäistä osaa olisikaan lukenut, mutta enemmän saanee irti, jos lukee osat järjestyksessä.

      Poista
  3. En ole lukenut mitään Järvelältä, mutta nyt olen kuullut niin paljon kehuja Metro-kirjoista, että saatanpa kokeilla niitä.

    VastaaPoista
  4. Minullakin tämä odottelee jo lukuvuoroaan. Tyttö ja pommi oli ihan huikea dekkari, ja odotukset Tytön ja rotan suhteen ovat korkealla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aika vakuuttunut, että Tytöstä ja pommista pitänyt pitää myös tästä. Meno on hyvällä tavalla samanlaista mutta mukavasti erilaista. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?