"- Käviskö, jos me tultais teidän kanssa samaa matkaa?
Olisin tunnistanut äänen missä tahansa, vaikka unissani! Käännähdin ympäri ja näin Manun, joka seisoi mustanruunikon Dumbledoren vieressä. Puoliverinen Dumbledore oli yksi yksityistallin hienoimmista hevosista. Sen karva kiilsi auringossa, mikä sai ruunan näyttämään entistä upeammalta."
Ihana tallipoika jatkaa Hevostyttö Iitu -sarjaa, jonka ensimmäinen osa Talttumaton Talismaani julkaistiin viime vuonna. Sarjan kakkososassa Iitu on edelleen Talismaanin omistaja, eikä kaksikon tie edelleenkään ole kovin ruusuinen: heti kirjan alussa ratsastuskilpailut eivät suju toivotulla tavalla.
Onneksi tytöllä on kuitenkin valmentaja, joka motivoi treenaamaan, vaikka hevosen kanssa asiat eivät niin sutjakkaasti sujuisikaan. Manu on se ihana tallipoika, johon kirjan nimessäkin viitataan, ja hän saa Iitun sydämen pompahtelemaan. Paha vain, että Manu on Iitua selvästi vanhempi. Vielä pahempi juttu on, että tieto ihastuksesta leviää vääriin korviin.
Ensimmäisestä osasta tuttu Ella on Iitun pahin vastustaja, joka pyrkii lyömään kapuloita rattaisiin aina, kun vain ehtii. Iitun puolia pitää Aada, jolla puolestaan on omia murheita poninsa kanssa. Aada on kuitenkin usein järjen ääni, joka yrittää pitää Iitun oikeilla raiteilla, kun hevostytön mielikuvitus laukkaa liikaa.
Ihana tallipoika ravaa ensimmäistä osaa leppoisammin, sillä ilmapiiri ei enää ole aivan niin negatiivinen ja kiusanhenkinen. Tarinassa on melko klassisia elementtejä, kun Iitu on selvästi altavastaaja veriviholliseensa Ellaan nähden ja pyrkii sisulla ja tarmolla pärjäämään. Kirja on sujuvaa luettavaa ja jälleen osoitus siitä, että kirjoittaja tuntee hevosmaailmaa ja sen kiemuroita. Päähenkilö Iitu on hahmona sellainen, että hänen maailmaansa on nuoren lukijan varmastikin helppo samaistua.
Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen saan tällä hevoskirjalla yhden suorituksen.
Olisin tunnistanut äänen missä tahansa, vaikka unissani! Käännähdin ympäri ja näin Manun, joka seisoi mustanruunikon Dumbledoren vieressä. Puoliverinen Dumbledore oli yksi yksityistallin hienoimmista hevosista. Sen karva kiilsi auringossa, mikä sai ruunan näyttämään entistä upeammalta."
 |
| Tiina Tanskanen: Ihana tallipoika (Otava 2015) 97 sivua (e-kirja) |
Onneksi tytöllä on kuitenkin valmentaja, joka motivoi treenaamaan, vaikka hevosen kanssa asiat eivät niin sutjakkaasti sujuisikaan. Manu on se ihana tallipoika, johon kirjan nimessäkin viitataan, ja hän saa Iitun sydämen pompahtelemaan. Paha vain, että Manu on Iitua selvästi vanhempi. Vielä pahempi juttu on, että tieto ihastuksesta leviää vääriin korviin.
Ensimmäisestä osasta tuttu Ella on Iitun pahin vastustaja, joka pyrkii lyömään kapuloita rattaisiin aina, kun vain ehtii. Iitun puolia pitää Aada, jolla puolestaan on omia murheita poninsa kanssa. Aada on kuitenkin usein järjen ääni, joka yrittää pitää Iitun oikeilla raiteilla, kun hevostytön mielikuvitus laukkaa liikaa.
Ihana tallipoika ravaa ensimmäistä osaa leppoisammin, sillä ilmapiiri ei enää ole aivan niin negatiivinen ja kiusanhenkinen. Tarinassa on melko klassisia elementtejä, kun Iitu on selvästi altavastaaja veriviholliseensa Ellaan nähden ja pyrkii sisulla ja tarmolla pärjäämään. Kirja on sujuvaa luettavaa ja jälleen osoitus siitä, että kirjoittaja tuntee hevosmaailmaa ja sen kiemuroita. Päähenkilö Iitu on hahmona sellainen, että hänen maailmaansa on nuoren lukijan varmastikin helppo samaistua.
 |
| Kirjankansibingon ruudun Eläin vie nuortenkirja Ihana tallipoika. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.