Siirry pääsisältöön

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

"Illan hämärtyessä huomasin Olavin palanneen kaupunkireissultaan. Soudin iloisena Variskallioon, koputin oveen ja astuin sisään. Olavi tyhjensi vielä ostoskassejaan. Hän vaikutti jotenkin levottomalta, kiihtyneeltä."
Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni
(WSOY 2015)
168 sivua
Juhannusreissua valmistellessa luin Lumiomenan Katjan käskyn juhannuskirjasta ja pakkasin viime hetkellä mukaan Karoliina Timosen romaanin Kesäinen illuusioni. Olin ajatellut säästellä kirjaa kesäisiin hellepäiviin, mutta niin vakuuttavasti Katja puhui, että päätin tarttua romaaniin suunniteltua aiemmin. Enkä välttämättä lukisikaan romaania hellepäivinä vaan mieluumminkin myöhäisinä, kuulaina kesäiltoina, kun kesätuuli hiljaa liikuttaa verhoa ikkunassa.

Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Klarissa, joka on paennut kesäksi Piiliniemen saareen kirjoittamaan romaaniaan ja tavoittamaan itsensä. Avioliitto Mikaelin kanssa ei varsinaisesti ole karikolla mutta jonkinlaisella välipysäkillä ainakin, ja Klarissa haluaa saada yksinäisessä saaressa aikaa paitsi kirjoitustyölleen, myös itselleen.

Piiliniemen lähellä sijaitsee Variskallio, ja sinnekin saapuu pian kesäasukas. Hän on salaperäinen Olavi, jossa on jotain kiinnostavaa ja joka on selvästi kiinnostunut Klarissasta. Jotain heidän välissään kuitenkin on, eikä tilannetta helpota miehen poika, Cédric, joka saapuu isänsä luokse Ranskasta. Klarissan suunnittelema kirjoittaminen jää sivuun, kun huomion vievät naapurisaaren miehet ja salaperäinen muori Kaika, joka varoittaa Variskalliosta.

Kesäinen illuusioni on mystinen, tunnelmaltaan vahvan latautunut romaani, joka virittyy psykologiseksi trilleriksi. Se vetää mukaansa ja nivoo kiehtovasti yhteen vanhoja uskomuksia ja nykyaikaa sekä sisältää kosolti viittauksia niin kirjallisuuteen kuin musiikkiin. Romaani on kuin hellepäivä, jossa on jotain myrskyä enteilevää. Tarina etenee vaivatta ja sen ehdoton vahvuus on kaunis ilmaisun tapa, joka hengittää lempeän kesätuulen lailla, vaikka romaani itsessään on hyvinkin tiivis, vailla ylimääräisiä koukeroita.  Karoliina Timosen romaani on ehdotonta kesäluettavaa, satoi tai paistoi!
Aamupäivää säesti pajulinnun melankolinen laulu. Se toi mieleeni lapsuuden kesät, mutta ei mollistaan huolimatta saanut kaihoisaksi, kuten kuikan sydäntäviiltävä huuto, joka kaikui järveltä iltaisin.
Romaanista muualla:
Kiitos kustantajalle kesälukemisesta!

Kirjankansibingosta tuli ensimmäinen bingo, kun
Kesäinen illuusioni rastitti kohdan Abstrakti kuvio.

Kommentit

  1. Olen lukenut tästä kirjasta muutaman positiivisen blogiarvion ja positiivinenhan tämä sinunkin kirjoituksesi on. Lukisinko? Katsotaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan pidin tästä. Oivaa kesälukemista! :)

      Poista
  2. Kiva, että otit käskyn vastaan. :) <3 Kesäkirja termin kaikissa merkityksissä!

    VastaaPoista
  3. Tästä kirjasta olen nyt lukenut niin monta positiivista arviota ja esittelyä, että tämä on varmaan pakko etsiä käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Hyvää ajanvietettä kesäiltoihin ja -öihin. :)

      Poista
  4. Kiitos inspiraatiosta! Tämä siis mukaan lomakirjaksi mökin rantaan. Kesän lämpö iholla, tuulessa hiljaa heiluvat kaislat ja edessä siintävä ulappa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Hanna! :) Lukuolosuhteesi kuulostavat ihanteellisilta.

      Poista
  5. Oi, mainiolta kesäkirjalta kuulostaa! Luin tuon Katjan juhannuskäskyn myös ja ajattelin, että jos sopiva paikka tulee, tartun tähän. Kiitos antoisasta arviosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio kesäkirja tämä todella on. Kiitos kommentistasi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...