Siirry pääsisältöön

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

"Illan hämärtyessä huomasin Olavin palanneen kaupunkireissultaan. Soudin iloisena Variskallioon, koputin oveen ja astuin sisään. Olavi tyhjensi vielä ostoskassejaan. Hän vaikutti jotenkin levottomalta, kiihtyneeltä."
Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni
(WSOY 2015)
168 sivua
Juhannusreissua valmistellessa luin Lumiomenan Katjan käskyn juhannuskirjasta ja pakkasin viime hetkellä mukaan Karoliina Timosen romaanin Kesäinen illuusioni. Olin ajatellut säästellä kirjaa kesäisiin hellepäiviin, mutta niin vakuuttavasti Katja puhui, että päätin tarttua romaaniin suunniteltua aiemmin. Enkä välttämättä lukisikaan romaania hellepäivinä vaan mieluumminkin myöhäisinä, kuulaina kesäiltoina, kun kesätuuli hiljaa liikuttaa verhoa ikkunassa.

Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Klarissa, joka on paennut kesäksi Piiliniemen saareen kirjoittamaan romaaniaan ja tavoittamaan itsensä. Avioliitto Mikaelin kanssa ei varsinaisesti ole karikolla mutta jonkinlaisella välipysäkillä ainakin, ja Klarissa haluaa saada yksinäisessä saaressa aikaa paitsi kirjoitustyölleen, myös itselleen.

Piiliniemen lähellä sijaitsee Variskallio, ja sinnekin saapuu pian kesäasukas. Hän on salaperäinen Olavi, jossa on jotain kiinnostavaa ja joka on selvästi kiinnostunut Klarissasta. Jotain heidän välissään kuitenkin on, eikä tilannetta helpota miehen poika, Cédric, joka saapuu isänsä luokse Ranskasta. Klarissan suunnittelema kirjoittaminen jää sivuun, kun huomion vievät naapurisaaren miehet ja salaperäinen muori Kaika, joka varoittaa Variskalliosta.

Kesäinen illuusioni on mystinen, tunnelmaltaan vahvan latautunut romaani, joka virittyy psykologiseksi trilleriksi. Se vetää mukaansa ja nivoo kiehtovasti yhteen vanhoja uskomuksia ja nykyaikaa sekä sisältää kosolti viittauksia niin kirjallisuuteen kuin musiikkiin. Romaani on kuin hellepäivä, jossa on jotain myrskyä enteilevää. Tarina etenee vaivatta ja sen ehdoton vahvuus on kaunis ilmaisun tapa, joka hengittää lempeän kesätuulen lailla, vaikka romaani itsessään on hyvinkin tiivis, vailla ylimääräisiä koukeroita.  Karoliina Timosen romaani on ehdotonta kesäluettavaa, satoi tai paistoi!
Aamupäivää säesti pajulinnun melankolinen laulu. Se toi mieleeni lapsuuden kesät, mutta ei mollistaan huolimatta saanut kaihoisaksi, kuten kuikan sydäntäviiltävä huuto, joka kaikui järveltä iltaisin.
Romaanista muualla:
Kiitos kustantajalle kesälukemisesta!

Kirjankansibingosta tuli ensimmäinen bingo, kun
Kesäinen illuusioni rastitti kohdan Abstrakti kuvio.

Kommentit

  1. Olen lukenut tästä kirjasta muutaman positiivisen blogiarvion ja positiivinenhan tämä sinunkin kirjoituksesi on. Lukisinko? Katsotaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan pidin tästä. Oivaa kesälukemista! :)

      Poista
  2. Kiva, että otit käskyn vastaan. :) <3 Kesäkirja termin kaikissa merkityksissä!

    VastaaPoista
  3. Tästä kirjasta olen nyt lukenut niin monta positiivista arviota ja esittelyä, että tämä on varmaan pakko etsiä käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Hyvää ajanvietettä kesäiltoihin ja -öihin. :)

      Poista
  4. Kiitos inspiraatiosta! Tämä siis mukaan lomakirjaksi mökin rantaan. Kesän lämpö iholla, tuulessa hiljaa heiluvat kaislat ja edessä siintävä ulappa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Hanna! :) Lukuolosuhteesi kuulostavat ihanteellisilta.

      Poista
  5. Oi, mainiolta kesäkirjalta kuulostaa! Luin tuon Katjan juhannuskäskyn myös ja ajattelin, että jos sopiva paikka tulee, tartun tähän. Kiitos antoisasta arviosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio kesäkirja tämä todella on. Kiitos kommentistasi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…