Siirry pääsisältöön

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

"Illan hämärtyessä huomasin Olavin palanneen kaupunkireissultaan. Soudin iloisena Variskallioon, koputin oveen ja astuin sisään. Olavi tyhjensi vielä ostoskassejaan. Hän vaikutti jotenkin levottomalta, kiihtyneeltä."
Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni
(WSOY 2015)
168 sivua
Juhannusreissua valmistellessa luin Lumiomenan Katjan käskyn juhannuskirjasta ja pakkasin viime hetkellä mukaan Karoliina Timosen romaanin Kesäinen illuusioni. Olin ajatellut säästellä kirjaa kesäisiin hellepäiviin, mutta niin vakuuttavasti Katja puhui, että päätin tarttua romaaniin suunniteltua aiemmin. Enkä välttämättä lukisikaan romaania hellepäivinä vaan mieluumminkin myöhäisinä, kuulaina kesäiltoina, kun kesätuuli hiljaa liikuttaa verhoa ikkunassa.

Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Klarissa, joka on paennut kesäksi Piiliniemen saareen kirjoittamaan romaaniaan ja tavoittamaan itsensä. Avioliitto Mikaelin kanssa ei varsinaisesti ole karikolla mutta jonkinlaisella välipysäkillä ainakin, ja Klarissa haluaa saada yksinäisessä saaressa aikaa paitsi kirjoitustyölleen, myös itselleen.

Piiliniemen lähellä sijaitsee Variskallio, ja sinnekin saapuu pian kesäasukas. Hän on salaperäinen Olavi, jossa on jotain kiinnostavaa ja joka on selvästi kiinnostunut Klarissasta. Jotain heidän välissään kuitenkin on, eikä tilannetta helpota miehen poika, Cédric, joka saapuu isänsä luokse Ranskasta. Klarissan suunnittelema kirjoittaminen jää sivuun, kun huomion vievät naapurisaaren miehet ja salaperäinen muori Kaika, joka varoittaa Variskalliosta.

Kesäinen illuusioni on mystinen, tunnelmaltaan vahvan latautunut romaani, joka virittyy psykologiseksi trilleriksi. Se vetää mukaansa ja nivoo kiehtovasti yhteen vanhoja uskomuksia ja nykyaikaa sekä sisältää kosolti viittauksia niin kirjallisuuteen kuin musiikkiin. Romaani on kuin hellepäivä, jossa on jotain myrskyä enteilevää. Tarina etenee vaivatta ja sen ehdoton vahvuus on kaunis ilmaisun tapa, joka hengittää lempeän kesätuulen lailla, vaikka romaani itsessään on hyvinkin tiivis, vailla ylimääräisiä koukeroita.  Karoliina Timosen romaani on ehdotonta kesäluettavaa, satoi tai paistoi!
Aamupäivää säesti pajulinnun melankolinen laulu. Se toi mieleeni lapsuuden kesät, mutta ei mollistaan huolimatta saanut kaihoisaksi, kuten kuikan sydäntäviiltävä huuto, joka kaikui järveltä iltaisin.
Romaanista muualla:
Kiitos kustantajalle kesälukemisesta!

Kirjankansibingosta tuli ensimmäinen bingo, kun
Kesäinen illuusioni rastitti kohdan Abstrakti kuvio.

Kommentit

  1. Olen lukenut tästä kirjasta muutaman positiivisen blogiarvion ja positiivinenhan tämä sinunkin kirjoituksesi on. Lukisinko? Katsotaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan pidin tästä. Oivaa kesälukemista! :)

      Poista
  2. Kiva, että otit käskyn vastaan. :) <3 Kesäkirja termin kaikissa merkityksissä!

    VastaaPoista
  3. Tästä kirjasta olen nyt lukenut niin monta positiivista arviota ja esittelyä, että tämä on varmaan pakko etsiä käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Hyvää ajanvietettä kesäiltoihin ja -öihin. :)

      Poista
  4. Kiitos inspiraatiosta! Tämä siis mukaan lomakirjaksi mökin rantaan. Kesän lämpö iholla, tuulessa hiljaa heiluvat kaislat ja edessä siintävä ulappa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Hanna! :) Lukuolosuhteesi kuulostavat ihanteellisilta.

      Poista
  5. Oi, mainiolta kesäkirjalta kuulostaa! Luin tuon Katjan juhannuskäskyn myös ja ajattelin, että jos sopiva paikka tulee, tartun tähän. Kiitos antoisasta arviosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio kesäkirja tämä todella on. Kiitos kommentistasi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy