Siirry pääsisältöön

Jo Nesbø: Verta lumella

"- Haluan että saat sen näyttämään siltä kuin asuntoomme olisi murtauduttu, Olav.
- Minkä takia? kysyin.
- Siksi että teon täytyy näyttää joltain muulta kuin mitä se on, Olav. Poliisit hermostuvat aina kun siviilejä kuolee."
Jo Nesbø: Verta lumella
(Johnny Kniga 2015)
Alkuteos Blood on Snow 2015
Suomentanut Outi Menna
195 sivua
Norjalaisen dekkarikuninkaan Jo Nesbøn uutuus sijoittuu vuoden 1977 joulun tienoille. Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on Olav, Daniel Hoffmannin asiainhoitaja. Hoffmann puolestaan hallitsee oslolaisia huume- ja prostituutiomarkkinoita, pahimpana kilpailijanaan Kalastaja.

Olav saa työnantajaltaan tehtävän: hänen tulee surmata Hoffmannin petollinen vaimo. Työtehtävä vain ei etene aivan suoraviivaisesti vaan johtaa ratkaisevan virheratkaisun myötä tilanteeseen, jossa Olav on sekä takaa-ajettu että takaa-ajaja. Kuviosta syntyy rivakasti etenevä juonirakennelma, joka pitää lukijan mukavasti otteessaan.

Esimerkiksi Isänsä poika -dekkariin verrattuna Verta lumella on selvärajaisempi: henkilöhahmoja on vähemmän ja juoni etenee suoremmin. Turhia rönsyjä karttavan juonen ystäville kirjaa voikin suositella lämpimästi.

Kaiken kaikkiaan Verta lumella on nopeasti etenevä dekkari, josta erityisesti jää mieleen Olav, palkkatappaja joka on päätynyt uralleen pakon sanelemana, kun erinäisistä syistä huumekauppa tai parittaminen eivät häneltä onnistuneet. Karua ammattia harjoittava mies on ristiriitainen hahmo, joka on ajoittain hellämielinen ja lukee lukivaikeuksistaan huolimatta mielellään kirjoja, kuten Victor Hugon Kurjia.

Dekkarin loppuratkaisu on kiinnostava ja yllättävä. Mielenkiinnolla jään odottamaan sarjan toista osaa.

Dekkariviikon kunniaksi dekkarit ovat vahvasti esillä myös minun blogissani tällä viikolla. Verta lumella on viikon kolmas dekkaripostaus.

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa saan tämän dekkarin myötä neljännen merkinnän Norjan kohdalle. Kirjankansibingossa Verta lumella asettuu ruutuun Punainen.

Verta lumella -dekkarin ovat lukeneet myös esimerkiksi Mai, NannaTakkutukka ja Iloinen apina.

Kommentit

  1. Tämä oli minulle pettymys. Olen lukenut kaikki Jo Nesbøn kirjat ja niihin verrattuna tämä oli harjoituskappale. Ymmärtäisin jos kirjailijan ensimmäinen dekkari olisi tällainen, mutta en enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ehkä auttoi se, että Nesbø ei ole minulle kovin tuttu. Jonkun Harry Hole -dekkarin luin vuosia sitten, mutta muuten en norjalaiskirjailijan tuotantoon juuri tutustunut.

      Poista
  2. Olen lukenut muutaman Harry Hole -dekkarin ja lopetin, kun viimeinen lukemani oli aika epäuskottava. Tämä uusi kirja vaikuttaa kiinnostavalta, mutta Main kommentti edellä vähän vähentää mielenkiintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on niin vähäisesti kokemusta Harry Hole -dekkareista, että en osaa sanoa miten Verta lumella niihin suhteutuu. Ehkä kannattaa kuitenkin tätäkin kokeilla.

      Poista
  3. Olen lukenut kaikki Holet ja matkan varrella väsynyt yli-ihmismäisen (ulkoisesti) selviytyvään poliisimieheen. Näkökulmamuutos tappajapuolelle onnistuu mielestäni taitavasti, ja kirjan pituus on kohdillaan. Tykkäsin, ja yllätyin romanttisuudesta. Myös edellinen ei-Hole-dekkari oli vetävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla mielipide lukijalta, jolle Harry Hole on vahvasti tuttu. Minustakin tässä on hyvää vetoa, ja kaiken kaikkiaan kokonaisuus toimii hyvin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…