Siirry pääsisältöön

Jo Nesbø: Verta lumella

"- Haluan että saat sen näyttämään siltä kuin asuntoomme olisi murtauduttu, Olav.
- Minkä takia? kysyin.
- Siksi että teon täytyy näyttää joltain muulta kuin mitä se on, Olav. Poliisit hermostuvat aina kun siviilejä kuolee."
Jo Nesbø: Verta lumella
(Johnny Kniga 2015)
Alkuteos Blood on Snow 2015
Suomentanut Outi Menna
195 sivua
Norjalaisen dekkarikuninkaan Jo Nesbøn uutuus sijoittuu vuoden 1977 joulun tienoille. Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on Olav, Daniel Hoffmannin asiainhoitaja. Hoffmann puolestaan hallitsee oslolaisia huume- ja prostituutiomarkkinoita, pahimpana kilpailijanaan Kalastaja.

Olav saa työnantajaltaan tehtävän: hänen tulee surmata Hoffmannin petollinen vaimo. Työtehtävä vain ei etene aivan suoraviivaisesti vaan johtaa ratkaisevan virheratkaisun myötä tilanteeseen, jossa Olav on sekä takaa-ajettu että takaa-ajaja. Kuviosta syntyy rivakasti etenevä juonirakennelma, joka pitää lukijan mukavasti otteessaan.

Esimerkiksi Isänsä poika -dekkariin verrattuna Verta lumella on selvärajaisempi: henkilöhahmoja on vähemmän ja juoni etenee suoremmin. Turhia rönsyjä karttavan juonen ystäville kirjaa voikin suositella lämpimästi.

Kaiken kaikkiaan Verta lumella on nopeasti etenevä dekkari, josta erityisesti jää mieleen Olav, palkkatappaja joka on päätynyt uralleen pakon sanelemana, kun erinäisistä syistä huumekauppa tai parittaminen eivät häneltä onnistuneet. Karua ammattia harjoittava mies on ristiriitainen hahmo, joka on ajoittain hellämielinen ja lukee lukivaikeuksistaan huolimatta mielellään kirjoja, kuten Victor Hugon Kurjia.

Dekkarin loppuratkaisu on kiinnostava ja yllättävä. Mielenkiinnolla jään odottamaan sarjan toista osaa.

Dekkariviikon kunniaksi dekkarit ovat vahvasti esillä myös minun blogissani tällä viikolla. Verta lumella on viikon kolmas dekkaripostaus.

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa saan tämän dekkarin myötä neljännen merkinnän Norjan kohdalle. Kirjankansibingossa Verta lumella asettuu ruutuun Punainen.

Verta lumella -dekkarin ovat lukeneet myös esimerkiksi Mai, NannaTakkutukka ja Iloinen apina.

Kommentit

  1. Tämä oli minulle pettymys. Olen lukenut kaikki Jo Nesbøn kirjat ja niihin verrattuna tämä oli harjoituskappale. Ymmärtäisin jos kirjailijan ensimmäinen dekkari olisi tällainen, mutta en enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ehkä auttoi se, että Nesbø ei ole minulle kovin tuttu. Jonkun Harry Hole -dekkarin luin vuosia sitten, mutta muuten en norjalaiskirjailijan tuotantoon juuri tutustunut.

      Poista
  2. Olen lukenut muutaman Harry Hole -dekkarin ja lopetin, kun viimeinen lukemani oli aika epäuskottava. Tämä uusi kirja vaikuttaa kiinnostavalta, mutta Main kommentti edellä vähän vähentää mielenkiintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on niin vähäisesti kokemusta Harry Hole -dekkareista, että en osaa sanoa miten Verta lumella niihin suhteutuu. Ehkä kannattaa kuitenkin tätäkin kokeilla.

      Poista
  3. Olen lukenut kaikki Holet ja matkan varrella väsynyt yli-ihmismäisen (ulkoisesti) selviytyvään poliisimieheen. Näkökulmamuutos tappajapuolelle onnistuu mielestäni taitavasti, ja kirjan pituus on kohdillaan. Tykkäsin, ja yllätyin romanttisuudesta. Myös edellinen ei-Hole-dekkari oli vetävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla mielipide lukijalta, jolle Harry Hole on vahvasti tuttu. Minustakin tässä on hyvää vetoa, ja kaiken kaikkiaan kokonaisuus toimii hyvin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?