Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

"Me haluttiin näyttää olevamme parhaita. Ei kauniita ja rohkeita. Vaan rumia, likaisia ja ilkeitä. Me käytiin sotaa siitä, kuka hallitsi kaupunkia ja sen julkista tilaa. Ja tämä stoori me pantiin nettiin.
Seinän ylintä paikkaa kutsuttiin heaven spotiksi, taivaspaikaksi. Sen pystyi maalaamaan vain roikkumalla katonreunalta ylösalaisin, kun kaveri piti jaloista kiinni. Heaven spotit näkyivät kaupungissa kauimmas."
Jari Järvelä: Tyttö ja pommi
(Tammi 2015)
248 sivua
Tyttö ja rotta jatkaa Tyttö ja pommi -kirjan tarinaa. Päähenkilönä on edelleen Metro, nuori nainen, joka maalaa graffiteja. Taakse on jäänyt kotikaupunki Kotka, johon liittyy liian kipeitä muistoja, ja tie on vienyt ydintuhoalueen kautta Berliiniin, hylättyyn kerrostaloon, jota asuttavat narkomaanit ja graffitintekijät.
Me olimme Jäärottia, me tulimme pohjoisesta ja maalasimme kylmillä väreillä. Kielletty oli ainoa poikkeus. Sen alkuperää en tiennyt, se sanoi muuttaneensa niin monta kertaa, ettei ollut mistään kotoisin.
Monen kaverinsa tavoin Metrokin kantaa mukanaan kaunaa ja katkeruutta. Kaltoin kohdeltu nuori päätyy asumaan sinne, missä virallisesti kukaan ei asu, ja julistamaan sanomaansa maalaamalla sekä hakemaan arvostusta oman alakulttuurinsa joukosta. Jotkut nousevat arvostukseen yli raja-aitojen, joidenkin on arvostusta saadakseen myytävä aatteensa ja periaatteensa, jos niitä on koskaan ollutkaan.

Tarina käynnistyy melko verkkaisesti mutta saa koko ajan kierroksia lisää niin, että lopulta ollaan melkoisessa vauhdissa merellisissä maisemissa Kotkassa, jonne Metro vastoin aiempia aikomuksiaan palaa. Graffitintekijät ovat onnistuneet herättämään huomiota ja saamaan peräänsä salaperäisiä voimia. Uhreitta ei selvitä, ja niin jännittäväksi Metron matka lopulta käy, että kirjaa ei malta laskea käsistään. Ensimmäisestä kirjasta tuttu vihan ja koston kierre saa vakuuttavaa jatkoa, eikä tässäkään tarinassa sorruta siloittelemaan tai hempeilemään. Päinvastoin: kirjan maailmaan sisältyy julmuutta ja rosoja.

Järvelän luomat henkilöt eivät edelleenkään ole vain yhden ulottuvuuden hahmoja vaan moninaisia ja kiinnostavia inhimillisine tunteineen. Tällä kertaa Metro on selkeästi pääosassa, mutta mukana on mielenkiintoisia sivuhenkilöitä, kuten vaikkapa Kielletty. Kirjan lukee melko nopeasti, sillä se on sujuvasti ja hyvin kirjoitettu. Nopeasti se ei kuitenkaan unohdu mielestä, ja viimeisen virkkeen jälkeen jatkoa Metron tarinalle jää odottamaan malttamattomana.

Krista ja Omppu ovat myös lukeneet Tytön ja rotan, ja tämä postaukseni liittyy kirjabloggareiden yhteiseen dekkariviikkoon.
Kiitän kustantajaa jännittävistä lukuhetkistä!

Kommentit

  1. Odotan tätä kovasti, ja kävin jo kuikuilemassa kesäpaikan kirjaston uutuushyllyä. Kuulostaa hyvältä, ja koska kolmatta osaakin on luvassa, kuulostaa yhä paremmalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin ihan malttamattomana odotan kolmatta osaa! :)

      Poista
  2. Olen lukenut Järvelältä vain Särkyvää-romaanin ja se oli hyvä. Metron matkaan aion ehtiä, mutta pitänee lukea järjestyksessä ja etsiä siis Tyttö ja pommi ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että kirjat on hyvä lukea jämptisti järjestyksessä. :) Tosin kyllä Tytön ja rotan vauhdissa uskoakseni pysyy, vaikkei ensimmäistä osaa olisikaan lukenut, mutta enemmän saanee irti, jos lukee osat järjestyksessä.

      Poista
  3. En ole lukenut mitään Järvelältä, mutta nyt olen kuullut niin paljon kehuja Metro-kirjoista, että saatanpa kokeilla niitä.

    VastaaPoista
  4. Minullakin tämä odottelee jo lukuvuoroaan. Tyttö ja pommi oli ihan huikea dekkari, ja odotukset Tytön ja rotan suhteen ovat korkealla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aika vakuuttunut, että Tytöstä ja pommista pitänyt pitää myös tästä. Meno on hyvällä tavalla samanlaista mutta mukavasti erilaista. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...