Siirry pääsisältöön

Kate Atkinson: Joka lapsia ja koiria rakastaa

"Tracysta tuntui, että siitä lähtien, kun hän edellispäivänä oli nähnyt Kelly Crossin Merrion Centressä, hän ei ollut muuta tehnytkään kuin valintoja, seissyt loputtomiin tienhaaroissa. Ennemmin tai myöhemmin hän osuisi umpikujaan. Ellei ollut osunut jo."
Kate Atkinson:
Joka lapsia ja koiria rakastaa
(Schildts & Söderströms 2015)
Alkuteos Started Early, Took My Dog
Suomentanut Kaisa Kattelus
299 sivua (e-kirja)
Kate Atkinsonin dekkari Joka lapsia ja koiria rakastaa alkaa vuodesta 1975, kun Tracy Waterhouse, koeajalla työskentelevä konstaapeli, on menossa suorittamaan tehtävää kollegansa kanssa Leedsin kaupungissa. Kerrostalosta löytyy jotain yllättävää.

Nykyajassa, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin, Tracyn ura poliisivoimien palveluksessa on päättynyt, työ vartiointipalvelussa on lopuillaan ja eläkepäivät lähestyvät. Ostoskeskuksessa hän kohtaa vanhan tutun laitapuolen kulkijan, joka retuuttaa mukanaan pientä lasta ikävään tapaan. Tracy puuttuu asiaan ja saa huomata koko elämänsä muuttuneen aivan yllättäen uudenlaiseksi. On aika ennen ja aika jälkeen, ja uuteen aikaan liittyy olennaisesti sen pohtiminen, tuliko tehneeksi oikean ratkaisun vai ei.

Tarinaan liittyvät myös entinen poliisi Jackson Brodie, joka on palannut kotiseudulleen. Yksityisetsivänä hän on saanut toimeksiannon: hänen tulee selvittää Uudessa-Seelannissa asuvan Hope McMasterin tausta. Ostoskeskuksessa hän törmää näyttelijätär Tillyyn, joka on uransa ehtoopuolella ottanut vastaan roolin televisiosarjasta ja on vähän hassahtanut. Kuvioon astuu mukaan myös toinen Jackson, jonka tehtävänä on ensimmäisen Jacksonin tapaan selvittää menneisyyden kiemuroita.

Romaaniin rakentuukin lopulta moninainen juoni, joka onnistuu viemään ainakin minua lukijana yhteen suuntaan, kunnes tempaiseekin aivan toisaalle nokkelalla käännöksellä. On takaa-ajajia ja takaa-ajettuja, eikä ihan helposti ainakaan Tracylle selviä, kuka on hyvä ja kuka paha. Juonen ohella kiinnostavia ovat tarinan henkilöt, jotka ovat kaikki omanlaisiaan ja sellaisenaan eläviä ja todentuntuisia. Vaikka romaani on osa sarjaa, joka kertoo Jackson Brodiesta, on paljon annettu tilaa Tracylle, joka onkin varsin mainio tyyppi.

Atkinsonin tyyli on kiehtova. Hän kirjoittaa eloisasti niin, että kirjan henkilöt ja tapahtumat on helppo kuvitella mielessään. Tekstiin on ujutettu kuivakkaa huumoria, joka miellyttää ainakin minua lukijana suuresti.
Sitä muuttui huolellisemmaksi. Harjoitti oikeaa tarkkaavaisuutta, olisi buddhalainen sanonut. Tracy tiesi sen siitä, että oli kauan sitten seurustellut pari viikkoa buddhalaisen kanssa. Mies oli vähäverinen tyyppi Wrexhamista, kirjadivaristi. Tracy odotti valaistumista mutta saikin rauhaskuumeen. Sen koommin ei henkistyminen ollut häntä kiinnostanut.
Vaikka romaaniin sisältyy mustaa huumoria, on sen ytimessä kuitenkin surullinen ja traaginen tarina yhteiskunnan heikko-osaisista ja heistä, joilla on valtaa päättää, miten asiat järjestetään. Puolustuskyvyttömien kaltoinkohtelua on vaikea niellä, mutta onneksi on heitä, jotka rakastavat lapsia ja koiria ja ovat valmiita toimimaan epäkohtien edessä.

Kirjan alkupuolella ei ollut kovin helppoa päästä perille ajasta tai henkilöistä, mutta lukemisen edetessä kuvio alkoi hahmottua. En tiedä, olisiko urakka ollut helpompi, jos aiemmat Jackson Brodie -sarjan osat olisi tullut luettua. Minä kuitenkin hyppäsin mukaan vasta tästä neljännestä osasta, silti vakuutuin Atkinsonin taidoista jälleen kerran.

Bingosta kuittaantuu ruutu Rakennus.
Kate Atkinsonin teoksesta on kirjoitettu myös Sinisen linnan kirjastossa, Kirjavinkeissä, Ullan Luetuissa kirjoissa ja Lukutoukan kulttuuriblogissa.

Kommentit

  1. Minulle kävi yhtä köpelösti, että en tiennyt kirjan kuuluvan sarjaan, joten luin tämän sitten kuitenkin. Alku oli minullekin yhtä haahuilemista, joka varmasti olisi ollut helpompaa, jos olisin lukenut aiemmat kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi tosiaan mielenkiintoista tietää, miten tarina olisi lähtenyt liikkeelle, jos aiemmat osat olisivat olleet tuttuja. Muuten tämä kyllä toimi mielestäni hyvin itsenäisestikin.

      Poista
  2. Atkinsonin kirjat kiehtovat. Olen lukenut niistä paljon hyvää, mutta en ole itse lukenut niitä ollenkaan. Taidankin etsiä käsiini Jackson Brodie -sarjan kirjat järjestyksessä :) Kiitoksia vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin kiva kuulla, mitä ajatuksia sarja sinussa herättää. :)

      Poista
  3. Olin lukenut kaikki sarjan aiemmat osat, mutta meinasin silti pudota kärryiltä mitä Jacksonin ja muutaman muun "kestohenkilön" vaiheisiin tulee – Jacksonille on totisesti sattunut ja tapahtunut sarjan mittaan, ja "Eikö vieläkään hyviä uutisia" -kirjan lukemisesta oli jo kuitenkin kulunut jo puolitoista vuotta, muista osista puhumattakaan. Onneksi tässä uusimmassa kerrattiin aika paljon aiempia tapahtumia.

    Oma suosikkini sarjasta on edelleen ensimmäinen osa (oliko se "Ihan tavallisena päivänä", minulla menee nuo nimet sekaisin) suosittelen erityisesti sitä, jos haluat jatkaa Atkinsonin dekkareiden parissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta, Maria! Sen verran paljon Atkinsonin tyylistä pidän, että voisin Jackson Brodie -sarjaan perehtyä enemmänkin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…