Siirry pääsisältöön

Kate Atkinson: Joka lapsia ja koiria rakastaa

"Tracysta tuntui, että siitä lähtien, kun hän edellispäivänä oli nähnyt Kelly Crossin Merrion Centressä, hän ei ollut muuta tehnytkään kuin valintoja, seissyt loputtomiin tienhaaroissa. Ennemmin tai myöhemmin hän osuisi umpikujaan. Ellei ollut osunut jo."
Kate Atkinson:
Joka lapsia ja koiria rakastaa
(Schildts & Söderströms 2015)
Alkuteos Started Early, Took My Dog
Suomentanut Kaisa Kattelus
299 sivua (e-kirja)
Kate Atkinsonin dekkari Joka lapsia ja koiria rakastaa alkaa vuodesta 1975, kun Tracy Waterhouse, koeajalla työskentelevä konstaapeli, on menossa suorittamaan tehtävää kollegansa kanssa Leedsin kaupungissa. Kerrostalosta löytyy jotain yllättävää.

Nykyajassa, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin, Tracyn ura poliisivoimien palveluksessa on päättynyt, työ vartiointipalvelussa on lopuillaan ja eläkepäivät lähestyvät. Ostoskeskuksessa hän kohtaa vanhan tutun laitapuolen kulkijan, joka retuuttaa mukanaan pientä lasta ikävään tapaan. Tracy puuttuu asiaan ja saa huomata koko elämänsä muuttuneen aivan yllättäen uudenlaiseksi. On aika ennen ja aika jälkeen, ja uuteen aikaan liittyy olennaisesti sen pohtiminen, tuliko tehneeksi oikean ratkaisun vai ei.

Tarinaan liittyvät myös entinen poliisi Jackson Brodie, joka on palannut kotiseudulleen. Yksityisetsivänä hän on saanut toimeksiannon: hänen tulee selvittää Uudessa-Seelannissa asuvan Hope McMasterin tausta. Ostoskeskuksessa hän törmää näyttelijätär Tillyyn, joka on uransa ehtoopuolella ottanut vastaan roolin televisiosarjasta ja on vähän hassahtanut. Kuvioon astuu mukaan myös toinen Jackson, jonka tehtävänä on ensimmäisen Jacksonin tapaan selvittää menneisyyden kiemuroita.

Romaaniin rakentuukin lopulta moninainen juoni, joka onnistuu viemään ainakin minua lukijana yhteen suuntaan, kunnes tempaiseekin aivan toisaalle nokkelalla käännöksellä. On takaa-ajajia ja takaa-ajettuja, eikä ihan helposti ainakaan Tracylle selviä, kuka on hyvä ja kuka paha. Juonen ohella kiinnostavia ovat tarinan henkilöt, jotka ovat kaikki omanlaisiaan ja sellaisenaan eläviä ja todentuntuisia. Vaikka romaani on osa sarjaa, joka kertoo Jackson Brodiesta, on paljon annettu tilaa Tracylle, joka onkin varsin mainio tyyppi.

Atkinsonin tyyli on kiehtova. Hän kirjoittaa eloisasti niin, että kirjan henkilöt ja tapahtumat on helppo kuvitella mielessään. Tekstiin on ujutettu kuivakkaa huumoria, joka miellyttää ainakin minua lukijana suuresti.
Sitä muuttui huolellisemmaksi. Harjoitti oikeaa tarkkaavaisuutta, olisi buddhalainen sanonut. Tracy tiesi sen siitä, että oli kauan sitten seurustellut pari viikkoa buddhalaisen kanssa. Mies oli vähäverinen tyyppi Wrexhamista, kirjadivaristi. Tracy odotti valaistumista mutta saikin rauhaskuumeen. Sen koommin ei henkistyminen ollut häntä kiinnostanut.
Vaikka romaaniin sisältyy mustaa huumoria, on sen ytimessä kuitenkin surullinen ja traaginen tarina yhteiskunnan heikko-osaisista ja heistä, joilla on valtaa päättää, miten asiat järjestetään. Puolustuskyvyttömien kaltoinkohtelua on vaikea niellä, mutta onneksi on heitä, jotka rakastavat lapsia ja koiria ja ovat valmiita toimimaan epäkohtien edessä.

Kirjan alkupuolella ei ollut kovin helppoa päästä perille ajasta tai henkilöistä, mutta lukemisen edetessä kuvio alkoi hahmottua. En tiedä, olisiko urakka ollut helpompi, jos aiemmat Jackson Brodie -sarjan osat olisi tullut luettua. Minä kuitenkin hyppäsin mukaan vasta tästä neljännestä osasta, silti vakuutuin Atkinsonin taidoista jälleen kerran.

Bingosta kuittaantuu ruutu Rakennus.
Kate Atkinsonin teoksesta on kirjoitettu myös Sinisen linnan kirjastossa, Kirjavinkeissä, Ullan Luetuissa kirjoissa ja Lukutoukan kulttuuriblogissa.

Kommentit

  1. Minulle kävi yhtä köpelösti, että en tiennyt kirjan kuuluvan sarjaan, joten luin tämän sitten kuitenkin. Alku oli minullekin yhtä haahuilemista, joka varmasti olisi ollut helpompaa, jos olisin lukenut aiemmat kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi tosiaan mielenkiintoista tietää, miten tarina olisi lähtenyt liikkeelle, jos aiemmat osat olisivat olleet tuttuja. Muuten tämä kyllä toimi mielestäni hyvin itsenäisestikin.

      Poista
  2. Atkinsonin kirjat kiehtovat. Olen lukenut niistä paljon hyvää, mutta en ole itse lukenut niitä ollenkaan. Taidankin etsiä käsiini Jackson Brodie -sarjan kirjat järjestyksessä :) Kiitoksia vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin kiva kuulla, mitä ajatuksia sarja sinussa herättää. :)

      Poista
  3. Olin lukenut kaikki sarjan aiemmat osat, mutta meinasin silti pudota kärryiltä mitä Jacksonin ja muutaman muun "kestohenkilön" vaiheisiin tulee – Jacksonille on totisesti sattunut ja tapahtunut sarjan mittaan, ja "Eikö vieläkään hyviä uutisia" -kirjan lukemisesta oli jo kuitenkin kulunut jo puolitoista vuotta, muista osista puhumattakaan. Onneksi tässä uusimmassa kerrattiin aika paljon aiempia tapahtumia.

    Oma suosikkini sarjasta on edelleen ensimmäinen osa (oliko se "Ihan tavallisena päivänä", minulla menee nuo nimet sekaisin) suosittelen erityisesti sitä, jos haluat jatkaa Atkinsonin dekkareiden parissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta, Maria! Sen verran paljon Atkinsonin tyylistä pidän, että voisin Jackson Brodie -sarjaan perehtyä enemmänkin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo