Siirry pääsisältöön

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

"Seuraavaksi sekoitin puoli teelusikallista vaniljauutetta pariin tippaan asetaldehydiä (koska aine on räjähdysherkkää ja kiehuu huoneenlämmössä, Tar-eno oli ajattelevaisesti säilönyt sen argonkerroksen alle tiiviisti suljettuun pulloon), sitten kaadoin seoksen puhtaaseen astiaan, johon olin jo mitannut kuusi ja puoli ruokalusikallista etanolia - vanhaa kunnon C2H5OH:ta. Sen olin näpitstänyt isän sivupöydältä, missä pullo oli seissyt avaamatta vaikka kuinka kauan hänen saatuaan sen lahjaksi eräältä filatelistitoveriltaan, jonka Ulkoministeriö oli passittanut Venäjälle."
Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
(Bazar 2014)
Alkuteos The Weed That String the Hangman's Bag 2010
Suomentanut Laura Beck
272 sivua
Kuolema ei ole lasten leikkiä jatkaa Piiraan maku makea -kirjasta tutun yksitoistavuotiaan Flavia de Lucen tarinaa. Sarjan aloitusosassa tyttö törmäsi yllättäen kotinsa puutarhassa ruumiseen ja päätyi tekemään salapoliisityötä selvittääkseen, kuka oli surmatyön takana. Tässä toisessa osassa Flavian kotikylän rauha rikkoutuu, kun Flavia kohtaa kirkkomaalla itkevän naisen. Pian selviää, että Nialla on kuuluisan nukentekijä Rupert Porsonin kanssa matkalla, joka katkeaa, kun auto menee rikki. Pian päätetään, että pariskunta järjestää paikkakunnalle nukketeatteriesityksen saadakseen rahaa auton korjaamiseen ja päästäkseen jatkamaan matkaa. Näytös kuitenkin keskeytyy odottamattomasti kauheaan tapahtumaan, eikä kuolonuhrilta vältytä. Jälleen Flavia on keskellä rikostutkintaa, johon nivoutuu myös eräs vuosien takainen tragedia.

Flavia on hahmona edelleen aivan mainio. Hän tekee kemiallisia kokeilujaan ja inhoaa edelleen siskojaan, suhtautuu maailmaan pikkuvanhasti ja humoristisesti ja on kovin tietäväinen. Nokkelakin hän on, sillä hän huomaa kysyä asioita, joita poliisi ei tutkinnan keskellä hoksaa, ja lopulta Flavia tietenkin on avainasemassa, kun vyyhti alkaa selvitä.

1950-luvun brittimaaseutu kylämiljöineen tarjoaa mukavan ympäristön Flavian seikkailuille. Hänen tapansa havainnoida ympäristöään ja sen ihmisiä tarjoaa paikoin aidosti hauskoja lukuhetkiä.
Nyt näytti siltä etteivät Daffyn aivot olleet pelkästään kuolleen, vaan että ne olivat alkaneet myös juoksettua. Hänen oikea silmänsä pyörähti toiseen laitaan kun taas vasen näytti siltä että voisi räjähtää ulos hänen päästään.
Liukkaasti ja suoraviivaisesti etenevää juonta kirja ei tarjoa, mutta jos ei kaipaa lukemiseltaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, on Kuolema ei ole lasten leikkiä mainiota ajanvietettä.

Kuolema ei ole lasten leikkiä liittyy kirjabloggaajien yhteiseen dekkariviikkoon, jonka aikana julkaistaan postauksia dekkareista. Tämä on minun avaukseni tälle viikolle.

Muualla:
Kirsin kirjanurkka
Amman lukuhetki
Lumiomena
Paljon melua kirjoista
Kasoittain kirjoja

Kommentit

  1. Luin monta juttua jo kirjasta Piiraan maku makea ja se alkoi kiinnostaa, mutta on edelleen lukematta. Pitäisi kai ensin lukea se ja vasta sitten Kuolema ei ole lasten leikkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että osat toimivat hyvin, vaikkei niitä järjestyksessä lukisikaan. Tässä on joitakin viittauksia aiempaan osaan mutta ei häiritsevässä määrin.

      Poista
  2. Minä pidin tästä kirjasta enemmän kuin sarjan avausosasta. Luin nämä 'väärässä' järjestyksessä ja se ei laisinkaan haitannut, ihan hyvin pääsin juoneen mukaan vasta tässä kakkososassa. Kauhean kiva sarja tämä on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuunkin tämä vetosi ykkösosaa paremmin. Lukiessani mietin, että ihan kamalaa haittaa ei ole, jos kakkososan lukee ennen ykköstä.

      Poista
  3. Minäkin tykkäsin tästä (ja itse asiassa sarjan ensimmäisestäkin osasta) Flavia on todella mainio henkilöhahmo :-)

    VastaaPoista
  4. Juu kumpikin olivat vallan mainioita dekkareita. Flavian seikkailut ovat todella hauskoja ja kemialliset kokeet humoristisia. Näistä ei mene yöunet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan leppoisaa ja nostalgista menoa on Flavian seurassa luvassa. :) Kiva, kun ei tarvitse pelätä hurjaa väkivaltaa, verta ja suolenpätkiä.

      Poista
  5. Minäkin pidän tästä, vaikka Piiraan makea maku viehätti minua enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taas kävi päinvastoin, vaikka molempia pidän mukavan viihdyttävinä kirjoina.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…