Siirry pääsisältöön

Javier Marías: Rakastumisia

"Siihen aikaan kun näin heidät siinä kahvilassa en tiennyt, keitä he olivat ja mitä tekivät työkseen, vaikka siitä ei ollut epäilystäkään että he olivat rahakasta väkeä. Eivät ehkä mitään pohattoja mutta hyvin toimeentulevia. Tarkoitan että edellisessä tapauksessa he eivät olisi vieneet lapsiaan kouluun itse, kuten he aivan varmasti ennen tuota yhteistä hetkeään, luultavasti Estiloon, joka oli aivan kivenheiton päässä, vaikka on alueella monia muitakin kouluja, El Vison kaupunginosan uudiskäyttöön rakennettuja kaupunkihuviloita, tai pikkuhotelleja kuten niitä ennen vanhaan kutsuttiin; kävin itse esikoulua yhdessä niistä, Calle Oquendolla, siinä aika lähellä."
Javier Marías: Rakastumisia
(Otava 2012)
Alkuteos Los enamoramientos 2011
Suomentanut Tarja Härkönen
436 sivua
Javier Maríasin romaani Rakastumisia sattui silmiini Ompun postauksesta ja herätti mielenkiintoni. Kirja löytyi kirjastosta vaivatta ja valikoitui mukaani kesäkuun alun matkalle, joka suuntautui Espanjaan. Muutaman päivän matkan aikana en saanut kirjaa luettua mutta pääsin sen kanssa mukavasti vauhtiin. Kovin nopeaan lukutahtiin romaani ei mielestäni sovikaan, sillä se tarjoaa paljon pureskeltavaa.

Romaanin minäkertojana toimii María Dolz, joka on käynyt vuosien ajan aamiaisella eräässä kahvilassa. Ajan myötä hän huomaa pariskunnan, joka myös käy samassa kahvilassa säännöllisesti ja  jota María alkaa vähitellen tarkkailla. Yhtäkkiä rutiinit kuitenkin muuttuvat, kun pariskunta, Luisa ja Miguel, ei saavukaan tavalliseen tapaansa aamiaiselle. Syy muutokseen selviää aikanaan: Luisan puoliso Miguel Desvern on kuollut.

María päätyy vierailulle surevan lesken luokse ja tapaa Miguelin parhaan ystävän Javier Díaz-Varelan. Hän rakastuu mieheen, jonka ymmärtää rakastavan leskeä. Havainnostaan huolimatta hän päätyy paitsi miehen sänkyyn, myös kuuntelemaan, kun tämä purkaa mieltään Luisasta. Hän elättelee toivoa, että suhde Díaz-Varelaan saisi toisenlaisen kuin sen, joka vaikuttaa ilmeisimmältä.
--meillä naisilla on toisaalta taipumus olla toiveikktaita ja pohjimmiltamme omahyväisiä, se on meissä syvemmällä kuin miehissä, jotka ovat sitä rakkauden saralla vain ohimennen, hetken tullen, kunnes unohtavat sen: ajattelemme että heidän mielipiteensä tai periaatteensa muuttuu, että he huomaavat hiljalleen etteivät tule toimeen ilman meitä, että olemme poikkeus heidän elämässään tai se vieras joka lopulta jää taloon, että he lopulta kyllästyvät niihin näkymättömiin naisiinsa, joiden olemassaoloa olemme alkaneet epäillä ja joista ajattelemme mieluummin ettei heitä ole, sitä varmemmin mitä pitempään tapaamisemme jatkuvat ja mitä enemmän me vastoin tahtoamme rakastamme noita miehiä; ajattelemme että meistä tulee heidän valittunsa kunhan vain jaksamme pysyä heidän rinnallaan valittamatta ja anelematta.
Rakastumisia kääntää katseen ihmiseen, hänen syviin salaisuuksiinsa ja piilotettuihin toiveisiinsa. Kun kirjan henkilöt keskustelevat, tulee lukijana kiistäneeksi tai kannattaneeksi vahvoja mielipiteitä tai jääneeksi pohtimaan sitä, mitä lausuttiin.

Pohdittavaa Rakastumisia tarjoileekin lukijalleen runsaasti. Romaani puhuu esimerkiksi rakkaudesta, ihmissuhteista, kuolemasta ja elämästä niin moninaisesti, että tarinan lukeminen vie aikaa. Se pakottaa hengittämään ja huokaamaan, pysähtymään äärelleen ja miettimään. Kirjailija tarkastelee minäkertojansa tavoin ihmisiä syvästi pohdiskellen, eikä hänen luomansa kuva ole helposti nielaistava espanjalainen tapas vaan aikaa ja paneutumista vaativa täysimittainen illallinen.

Romaani luo katseen paitsi ihmiseen, myös kaunokirjallisuuteen ja kirjallisiin hahmoihin. Javier ja María puhuvat esimerkiksi Balzacin ja Dumas'n henkilöistä, vertaavat fiktiivisiä tapahtumia todelliseen elämään ja toteavat yhtymäkohtia. Eikä tässä romaanissa, niin kuin ei oikeassa elämässäkään, asioita tule nähdä mustavalkoisina. María joutuu tarinassa pohtimaan, mikä on oikein ja mikä väärin, ja hänen rinnallaan samaa kysymystä pohtii myös lukija. Loppuratkaisu on mielenkiintoinen, sillä Maríalla on käsissään paljon valtaa suhteessa toisten rakkauteen ja sen kohtaloon.

Rakastumisia on monipuolinen kuvaelma ihmisestä ja hänen toiminnastaan. Kirjailijan tyyli herättää varmasti tunteita puolesta ja vastaan, sillä pitkät, polveilevat virkkeet vaativat tarkkaavaisuutta. Pohdiskelevan ja ajatuksia herättävän kirjallisuuden ystäville romaania voi suositella ainakin, jos polveileva tyyli ei pelota.

Kirjasta ovat bloganneet myös Leena, KaisaUlla, Margit ja Minna.
Kirjankansibingossa Rakastumisia asettuu
ruutuun Pariskunta.




Kommentit

  1. Espanjankieli ja espanjankieliset nimet sopivat hurmaavasti rakkaudesta ja romantiikasta puhumiseen. Los enamoramientos - sen kun sanoo, ja siihen päälle tunteikkaasti kirjailijan nimen, Javier Marías, onkin jo päässyt romaaniin sisään :)

    VastaaPoista
  2. Minä en oikein päässyt sisälle Rakastumisiin, vaikka yleensä pidän pohdiskelevasta kirjallisuudesta, eivätkä monipolviset lauseetkaan pelota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mielenkiintoista, miksi joskus joku ei vain toimi, vaikka periaatteessa kirjassa ei lähtökohtaisesti ole mitään vikaa.

      Poista
  3. Rakastumisia viehätti minua, mutta luin perään Valkoisen sydämen ja se kylmetti minut. Tylsistyin totaalisesti. Uuvuin jahkaamiseen. Rakastumisia oli aivan erilainen, todella hieno kirja ajatuksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minulle ensimmäinen Mariasilta lukemani kirja. Valkoista sydäntä en taida ainakaan pian kokeilla. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…