Siirry pääsisältöön

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

"Seuraavaksi sekoitin puoli teelusikallista vaniljauutetta pariin tippaan asetaldehydiä (koska aine on räjähdysherkkää ja kiehuu huoneenlämmössä, Tar-eno oli ajattelevaisesti säilönyt sen argonkerroksen alle tiiviisti suljettuun pulloon), sitten kaadoin seoksen puhtaaseen astiaan, johon olin jo mitannut kuusi ja puoli ruokalusikallista etanolia - vanhaa kunnon C2H5OH:ta. Sen olin näpitstänyt isän sivupöydältä, missä pullo oli seissyt avaamatta vaikka kuinka kauan hänen saatuaan sen lahjaksi eräältä filatelistitoveriltaan, jonka Ulkoministeriö oli passittanut Venäjälle."
Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
(Bazar 2014)
Alkuteos The Weed That String the Hangman's Bag 2010
Suomentanut Laura Beck
272 sivua
Kuolema ei ole lasten leikkiä jatkaa Piiraan maku makea -kirjasta tutun yksitoistavuotiaan Flavia de Lucen tarinaa. Sarjan aloitusosassa tyttö törmäsi yllättäen kotinsa puutarhassa ruumiseen ja päätyi tekemään salapoliisityötä selvittääkseen, kuka oli surmatyön takana. Tässä toisessa osassa Flavian kotikylän rauha rikkoutuu, kun Flavia kohtaa kirkkomaalla itkevän naisen. Pian selviää, että Nialla on kuuluisan nukentekijä Rupert Porsonin kanssa matkalla, joka katkeaa, kun auto menee rikki. Pian päätetään, että pariskunta järjestää paikkakunnalle nukketeatteriesityksen saadakseen rahaa auton korjaamiseen ja päästäkseen jatkamaan matkaa. Näytös kuitenkin keskeytyy odottamattomasti kauheaan tapahtumaan, eikä kuolonuhrilta vältytä. Jälleen Flavia on keskellä rikostutkintaa, johon nivoutuu myös eräs vuosien takainen tragedia.

Flavia on hahmona edelleen aivan mainio. Hän tekee kemiallisia kokeilujaan ja inhoaa edelleen siskojaan, suhtautuu maailmaan pikkuvanhasti ja humoristisesti ja on kovin tietäväinen. Nokkelakin hän on, sillä hän huomaa kysyä asioita, joita poliisi ei tutkinnan keskellä hoksaa, ja lopulta Flavia tietenkin on avainasemassa, kun vyyhti alkaa selvitä.

1950-luvun brittimaaseutu kylämiljöineen tarjoaa mukavan ympäristön Flavian seikkailuille. Hänen tapansa havainnoida ympäristöään ja sen ihmisiä tarjoaa paikoin aidosti hauskoja lukuhetkiä.
Nyt näytti siltä etteivät Daffyn aivot olleet pelkästään kuolleen, vaan että ne olivat alkaneet myös juoksettua. Hänen oikea silmänsä pyörähti toiseen laitaan kun taas vasen näytti siltä että voisi räjähtää ulos hänen päästään.
Liukkaasti ja suoraviivaisesti etenevää juonta kirja ei tarjoa, mutta jos ei kaipaa lukemiseltaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, on Kuolema ei ole lasten leikkiä mainiota ajanvietettä.

Kuolema ei ole lasten leikkiä liittyy kirjabloggaajien yhteiseen dekkariviikkoon, jonka aikana julkaistaan postauksia dekkareista. Tämä on minun avaukseni tälle viikolle.

Muualla:
Kirsin kirjanurkka
Amman lukuhetki
Lumiomena
Paljon melua kirjoista
Kasoittain kirjoja

Kommentit

  1. Luin monta juttua jo kirjasta Piiraan maku makea ja se alkoi kiinnostaa, mutta on edelleen lukematta. Pitäisi kai ensin lukea se ja vasta sitten Kuolema ei ole lasten leikkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että osat toimivat hyvin, vaikkei niitä järjestyksessä lukisikaan. Tässä on joitakin viittauksia aiempaan osaan mutta ei häiritsevässä määrin.

      Poista
  2. Minä pidin tästä kirjasta enemmän kuin sarjan avausosasta. Luin nämä 'väärässä' järjestyksessä ja se ei laisinkaan haitannut, ihan hyvin pääsin juoneen mukaan vasta tässä kakkososassa. Kauhean kiva sarja tämä on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuunkin tämä vetosi ykkösosaa paremmin. Lukiessani mietin, että ihan kamalaa haittaa ei ole, jos kakkososan lukee ennen ykköstä.

      Poista
  3. Minäkin tykkäsin tästä (ja itse asiassa sarjan ensimmäisestäkin osasta) Flavia on todella mainio henkilöhahmo :-)

    VastaaPoista
  4. Juu kumpikin olivat vallan mainioita dekkareita. Flavian seikkailut ovat todella hauskoja ja kemialliset kokeet humoristisia. Näistä ei mene yöunet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan leppoisaa ja nostalgista menoa on Flavian seurassa luvassa. :) Kiva, kun ei tarvitse pelätä hurjaa väkivaltaa, verta ja suolenpätkiä.

      Poista
  5. Minäkin pidän tästä, vaikka Piiraan makea maku viehätti minua enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taas kävi päinvastoin, vaikka molempia pidän mukavan viihdyttävinä kirjoina.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok