Siirry pääsisältöön

Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita - Ritari

"Kuninkaan kuoltua pohjoista valtakuntaa olivat hallinneet hänen ritarinsa. Yhdessä tuumin. He olivat päättäneet, että ritari, joka onnistuisi surmaamaan vuorilla asuvan lohikäärmeen, valittaisiin uudeksi kuninkaaksi."
Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen:
Puiden tarinoita - Ritari
(Books North 2014)
32 sivua
Ritari on satu eräästä pohjoisen valtakunnasta, jossa ei ole ollut melkein sataan vuoteen kuningasta. Kuninkaan oli surmannut vuorilla asuva lohikäärme, joka pitää valtakuntaa pelon vallassa. Moni uskalikko on yrittänyt lohikäärmeen surmata, mutta aina se on ollut vainoajiaan voimakkaampi, ja niinpä vuorille on jäänyt useita ritareita, prinssejä ja sotureita kohtaamaan maallisen taipaleensa pään.

Kuninkaan sukulaisiin kuuluu poika, joka päättäväisesti harjoittaa taitojaan ja kouluttautuu ritariksi lapsesta saakka. Hän tarinan päähenkilö, Ritari, jonka tavoitteena on kostaa kuninkaallisen esi-isänsä surma. Viimein Ritarin onkin aika suunnata kohti vuorilla majailevaa petoa, mutta tielle kertyy esteitä ja mutkia.

Iiro Küttnerin kirjoittama ja Ville Tietäväisen kuvittama Ritari on toinen, itsenäinen osa Puiden tarinoita -kirjasarjassa. Ensimmäisestä osasta Puuseppä on tuttua laadukas ja kaunis kirja vanhahtavine tarinoineen ja tummasävyisine kuvituksineen. Ritari on tarinana yllätyksellinen ja vaikuttava, ja sadussa hyödynnetään hienosti perinteisiä sadun elementtejä. Teoksessa kurkotetaan aivan sadun alkulähteille saakka, sillä tarinassa on myös raakuutta, mutta hyvää vastapainoa raakuudelle tuo kaunis kieli. Lukijoilleen satu tarjoaa jännitystä ja muistuttaa luonnon voimasta ja ajan kulumisesta mieleenpainuvalla tavalla. Ville Tietäväisen kuvitus täydentää hienosti tarinaa, ja yksinkertaisesti sanottuna Ritari on upea kirja.

Tätä satukirjaa on blogeissa luettu paljon. Esimerkiksi Sara, Sanna, Elina, Katja, Satu ja Kirsi ovat tarinan lukeneet.

Kommentit

  1. Nämä ovat ihanan oloisia kirjoja, mutta enpä ole vielä saanut aikaiseksi tutustua vaikka ovat näin lyhyitäkin. Mukavaa, että sadut elävät edelleen uusissa kirjoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat tervetullutta vaihtelua saturintamalle, koska näissä palataan perinteisen sadun lähteille. Suosittelen lämpimästi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok