"Aili arveli, että tämä tulisi olemaan viimeinen kesä (miksi tuo ajatus tunki hänen päähänsä aina keskellä keväistä kirkkautta eikä marraskuussa, sitä hänen oli vaikea käsittää). Hänellä oli kiire, että ehtisi saada kaiken valmiiksi. Toki hän tiesi, ettei elämä tulisi koskaan valmiiksi, aina jäi jotain kesken, mutta ainakin hän saattaisi loppuun sen, ettei ollut kertonut totuutta kenellekään."
Elina Halttusen Syysvieraita on kertomus eräästä suvusta ja siihen liittyvistä suurista salaisuuksista. Kaiken keskiössä on iäkäs Aili, joka ei virallisesti Falkin sukuun kuulu mutta on ollut siihen kytköksissä monin tavoin. Alkuun perheen tyttären Helenin ystävättärenä, sitten perheen pojan tyttöystävänä ja viimein - ja pisimpään - perheen isän, patriarkka Oskarin rakastajattarena.
Tarinan nykyajassa Oskari on kuollut ja hänen poikansa Julius on aikoja sitten muuttanut ulkomaille. Helenin kanssa välit ovat katkenneet jo 1940-luvulla, kun Ailin ja Helenin isän suhde alkoi, mutta Helenin tytär Maria on tiiviisti tekemisissä Ailin kanssa. Aili kokee, että on tullut aika tehdä jonkinlainen tilinpäätös elämän kanssa, sillä "vanhoilla synneillä on pitkät varjot", kuten hän Marian tyttärelle Emmalle toteaa.
Halttusen kirjan haaste on runsaus. Kertomuksen henkilögalleria on kovin laaja, ja välillä koin vaikeaksi pysyä perillä siitä, kuka kukin on, vaikka luin kirjan tiiviissä tahdissa kolmen päivän aikana. Myös ajallisia siirtymiä oli vaikea välillä hahmottaa. Minun makuuni tarinassa on liian paljon dramaattisia käänteitä, enkä usko, että joidenkin sivujuonteiden karsiminen olisi tehnyt romaanille pahaa.
Silti Syysvieraita on aivan kelpo lukuromaani. Elina Halttunen kirjoittaa kauniisti ja luo romaaninsa henkilöihin kiinnostavia ulottuvuuksia ja rikkonaisuutta, joka tekee heistä inhimillisiä.
Elina Halttusen romaanista on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Kirjavinkit, Sinisen linnan kirjasto, Kirsin kirjanurkka, Kirjakuu ja Sonjan lukuhetket.
 |
| Elina Halttunen: Syysvieraita (Teos 2012) 288 sivua |
Tarinan nykyajassa Oskari on kuollut ja hänen poikansa Julius on aikoja sitten muuttanut ulkomaille. Helenin kanssa välit ovat katkenneet jo 1940-luvulla, kun Ailin ja Helenin isän suhde alkoi, mutta Helenin tytär Maria on tiiviisti tekemisissä Ailin kanssa. Aili kokee, että on tullut aika tehdä jonkinlainen tilinpäätös elämän kanssa, sillä "vanhoilla synneillä on pitkät varjot", kuten hän Marian tyttärelle Emmalle toteaa.
Halttusen kirjan haaste on runsaus. Kertomuksen henkilögalleria on kovin laaja, ja välillä koin vaikeaksi pysyä perillä siitä, kuka kukin on, vaikka luin kirjan tiiviissä tahdissa kolmen päivän aikana. Myös ajallisia siirtymiä oli vaikea välillä hahmottaa. Minun makuuni tarinassa on liian paljon dramaattisia käänteitä, enkä usko, että joidenkin sivujuonteiden karsiminen olisi tehnyt romaanille pahaa.
Silti Syysvieraita on aivan kelpo lukuromaani. Elina Halttunen kirjoittaa kauniisti ja luo romaaninsa henkilöihin kiinnostavia ulottuvuuksia ja rikkonaisuutta, joka tekee heistä inhimillisiä.
Tuon kammottavan yön jälkeen Emma oppi olemaan varpaillaan, kuulolla ja valmiina reagoimaan kaikkiin muutoksiin, jotka pientä perhettä kohtaisivat, äitiä ja häntä. Mistään ei voinut olla varma, uusi pommi saattoi pudota koska tahansa ja räjäyttää kaiken kappaleiksi. Kauheinta oli ajatella, että kuka tahansa voi lähteä ja jättää, kun enää ei huvittanut.Tästä kirjasta tulee taas yksi suoritus Talven lukuhaasteeseen.
Elina Halttusen romaanista on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Kirjavinkit, Sinisen linnan kirjasto, Kirsin kirjanurkka, Kirjakuu ja Sonjan lukuhetket.
kirjasta on blogattu myös Kirjasähkökäyrässä ja pidin kirjasta ja sen huumorista :)
VastaaPoistaKävinkin äsken lukemassa bloggauksesi. :)
Poista