Siirry pääsisältöön

Blogistanian äänestykset


On aika äänestää Blogistanian vuoden 2019 kirjapalkinnoista. Tässä minun ääneni kolmeen eri kategoriaan – Kuopukseen sopivista kirjoista olen kirjoittanut niin vähän, että en osallistu tällä kertaa siihen lainkaan.
Blogistanian Finlandiasta vastaa Amman lukuhetki. Tässä kategoriassa annan ääneni seuraavasti:
  1. Pajtim Statovci: Bolla (3 pistettä)
  2. Johanna Venho: Ensimmäinen nainen (2 pistettä)
  3. Inka Nousiainen: Mustarastas (1 piste)

Blogistanian Globaliasta vastaa Todella vaiheessa -blogi. Minun pisteeni tässä:
  1. Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö (3 pistettä)
  2. Margaret Atwood: Testamentit (2 pistettä)
  3. Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt (1 piste)

Blogistanian Tiedosta vastaa Kirjamies-blogi. Minun ääneni tässä:
  1. Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme (3 pistettä)
  2. Emma Vepsä: Tie Teheraniin – peukalokyydillä Iraniin (2 pistettä)
  3. Maria Veitola: Toisinpäin (1 piste)


Kommentit

  1. Hienoja kirjoja. Meillä on kolme samaa listoilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, pitääkin käydä kurkkaamassa sinun listasi. :)

      Poista
  2. Hyviä kirjoja olet valinnut. Kaksi yhteistä: Borgo ja Venho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa! Käynpä kurkkaamassa, miltä sinun listasi näyttävät.

      Poista
  3. Kiitoksia äänestykseen osallistumisesta! Globalian äänet poimittu.

    VastaaPoista
  4. En ole lukenut listoiltasi yhtään kirjaa, mutta Caracasissa on vielä yö on ehdottomasti lukulistallani. Se on näköjään saanut ääniä monessa blogissa, ja sijoittuu varmaankin aika mukavasti kokonaistuloksissa. Itse en ehtinyt kirjaa lukemaan ennen äänestystä, mikä nyt hieman harmittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Caracasissa on vielä yö oli huikea yllätys, pidin siitä todella paljon. Mitalikolmikkoon se ei äänestyksessä näyttänyt lopulta yltäneen, mutta kiva, että moni on sen lukenut ja hyväksi havainnut.

      Poista
  5. Jonna, itseasiassa olisi ollut yksi sama Globaliassa, Caracas -teos, mutta en voinut mainostaa kun siinä se lemmikkieläimen kidutus. Minulla on ollut kaksikin kilpikonnaa, joten voit vain aavistaa miten kauhistuin...Kunpa kijroihin tulisi merkintä 'ei eläinherkille' ja en tajua, miksi pitää kirjoittaa viattomien, avuttomien eläinparkojen rääkkäämisestä ollenkaan, vrt. Valkea kuulas. Bollaan olisin halunnut ehtiä, mutta kun alkoi ne Dinan leikkaukset, oli oltava tukena sataa eikä kirjoissa. Suosittelen sinulle kirjaa Kim Wallista ja ehdottomasti Macnamaran true crimeä ellet ole sitä jo lukenut. Lainasin naapuriin ja Eeva tuossa lumihommia tehdessä huuteli, että 'aamukahteen meni taas!' <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kilpikonnajuttu jäi kyllä vahvasti mieleen, aiheutti suorastaan fyysisiä tuntemuksia. Pyrin sen silti painamaan mielessäni taka-alalle, kun muutoin kirja oli niin hyvä. Bolla on kyllä upea ja ehdottomasti voittonsa ansainnut!
      Kim Wallista kertova kirja kiinnostaa kyllä, uutisointia aiheesta seurasin paljonkin. True crime -kirjan kuuntelin mutta se ei minun kärkikolmikkooni yltänyt – paljon sinne olikin tarjontaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...