Cilka tajuaa tilaisuuden. Leirissä on huonoja töitä – ulkona, ruumiillisia töitä – ja sitten on hyviä töitä. Toisessa paikassa "hyvä" työ tarkoitti enemmän ruokaa ja lämpöä, mutta Cilkan tapauksessa se tarkoitti myös toistuvaa ja jatkuvaa hyväksikäyttöä ja leirin kaikkein huonoimpien olosuhteiden todistamista. Hänen roolinsa Parakki 25:n johtajana oli rangaistus, mutta sellainen, jota hän tuntee yhä joutuvansa sovittamaan.
 |
| Heather Morris: Cilkan tarina Aula & Co 2020 Alkuteos Cilka's Journey 2019 Suomentanut Pekka Tuomisto 405 sivua |
Krakovasta Cilka matkaa loputtomalta tuntuvan ajan junalla Siperiaan, Vorkutan gulagille. Auschwitzista hengissä selvinnyttä odottaa toinen vankileiri.
Pääosin Cilkan tarina sijoittuu Vorkutan gulagiin, pahamaineiselle vankileirille. Takaumien kautta palataan kuitenkin aika ajoin natsi-Saksaan ja siihen, mitä Cilkalle siellä tapahtui. Vähitellen lukijalle avautuu Cilkan kohtalo: miten tšekkoslovakialaistyttö päätyi keskitysleirille ja miten vain 16-vuotias selviytyi hengissä päätyäkseen vain toiselle vankileirille.
Cilkan tarina pohjautuu tositapahtumiin ja on jatkoa romaanille Auschwtzin tatuoija, joka kertoi tositapahtumiin pohjautuen Lale Solokovista, joka selviytyi hänkin hengissä keskitysleiriltä. Lale Solokovilta kirjailija kuuli tarinan Cilkasta, ja lopputulos on fiktiivinen romaani, joka perustuu Heather Morrisin omiin tutkimuksiin ja Cilkan tunteneiden henkilöiden antamiin tietoihin. Kirjan lopusta löytyy faktoihin perustuvia lisätietoja Cilkasta sekä Owen Matthewsin jälkisanat, jotka kuvaavat Stalinin työleirien oloja ja historiaa.
Natsi-Saksan keskitysleirit ovat saaneet tilaa runsaasti julkisuudessa ja kaunokirjallisuudessa. Yhä edelleen ilmestyy romaaneja, joissa kuvataan keskitysleirien kauheuksia eri näkökulmista. Gulag-järjestelmän työleirit ovat jääneet mutu-tuntumani mukaan huomattavasti vähäisemmälle huomiolle, ja siten Morrisin romaani on tärkeä osanen tietoa lisäämässä. En ennen Cilkan tarinan lukemista tiennyt esimerkiksi sitä, että puna-armeija ei vain vapauttanut keskitysleirejä vaan vei leireiltä ihmisiä omaan helvettiinsä Neuvostoliittoon.
Cilkan tarina on sisällöltään siis kiinnostava ja antaa lukijalle kaunokirjallisuuden keinoin tärkeää tietoa historiasta. Kaunokirjalliset ansiot eivät kuitenkaan ole kovin suuret: tätä romaania vaivaavat samat ongelmat kuin aiempaa. Kerronta on kömpelöä, paikoin pateettisuuteen vaipuvaa ja paikoin suorastaan lapsellista. Tuntuu, että ilmaisu on vähemmän tärkeää kuin sisältö. Minä häiriinnyin lukiessani paljon esimerkiksi omituisista, tilanteeseen sopimattomilta tuntuvista verbeistä, kuten hekottelee ja lyhyistä virkkeistä.
Cilka antaa Elenalle palkkioksi pienen yllättyneen hymyn, kun tämä on puolustanut häntä. Vaikka Josien sanat pistävät. Niin, Cilka on kummallisen onnekas. Mutta myös kirottu. Jos he tietäisivät, missä hän on ollut kaikki ne vuodet, jolloin heillä oli yllin kyllin ruokaa ja juomaa ja lämpöä. Kun heillä oli yhä perheensä ja kotinsa.Kerronnan ongelma on myös se, että tapahtumia selitetään liikaa. Lukijana arvostaisin sitä, että saisin itse tehdä enemmän tulkintoja ja päätelmiä sen sijaan, että asioita alleviivataan niin paksulla kynällä.
Anneli piti Cilkan tarinasta, samoin Mai.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Järkyttävä tarina. Osa tarinasta on totta mm. Cilka on ollut Auschwitzissa ja joutui 16v. olemaan koko ajan upseerien raiskattavana. Sen jälkeen tosi pahoihin oloihin neuvostoliittolaiselle työleirille. Cilka selvisi molemmista. Hän on ansainnut tarinan.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että Cilka on tarinansa ansainnut. Toteutustapa vain onnahteli mielestäni.
Poista