Siirry pääsisältöön

Vigdis Hjorth: Perintötekijät

Heillä molemmilla oli koulutus joka painotti oikeuksia ja tasaveroisuutta lain edessä, asioiden tarkastelua molemmilta puolilta, ja siksi oli masentavaa että nyt he eivät osoittaneet halua ymmärtää miten Bård ja minä koimme tilanteen. Sitten lisäsin: Kukaan teistä ei ole missään vaiheessa kysynyt minulta tarinaani, ja se on ollut ja on edelleen minulle suuri suru.
Vigdis Hjorth: Perintötekijät
S&S 2019
Norjankielinen alkuteos Arv og miljø 2016
Suomentanut Katriina Huttunen
383 sivua

Vigdis Hjorthin romaani Perintötekijät on upea. Sanottakoon se heti tähän alkuun. Romaani häikäisee, hätkähdyttää ja puhuttelee. Se herättää ajatuksia kiihkeydellään ja koruttomuudellaan, jopa raadollisuudellaan. Perontötekijät on vaikuttavan hieno.

Romaanin minäkertoja on Bergljot, joka on parikymmentä vuotta aiemmin katkaissut välinsä lapsuudenperheeseensä. Veljeltään Bårdilta kuusikymppinen nainen kuulee, että lapsuudenperheen kesämökit on päätetty antaa nuoremmille sisaruksille, Åsalle ja Astridille. Syitä perinnönjakoon on monta, mutta ne eivät vähennä jaon epäoikeudenmukaisuutta, ja pian ollaan keskellä sukukiistaa.

Romaanin tarina kattaa vain muutaman kuukauden mittaisen ajanjakson, mutta samalla se kertoo kokonaisesta elämästä. Vähä vähältä lukijalle avautuu se, mitä Bergljotille on tapahtunut ja miksi hänen suhteensa omiin vanhempiin ja sisaruksiin on niin kompleksinen. Bergljot on käsitellyt lapsuudenkokemuksiaan vuosien mittaan monien ihmisten kanssa psykoterapeutista lähtien. Se ei kuitenkaan riitä, kun trauma on aktiivisesti pyritty lapsuudenperheessä painamaan taka-alalle eikä Bergljotin tarinaa ole suostuttu kuuntelemaan siellä, missä se olisi ennen kaikkea pitänyt saada kuuluviin. Se on naiselle murheista suurin.
Silti hän ei voinut teeskennellä että se mitä olin hänelle kertonut ei ollut olemassa, vaikka siihen olikin hänen mielestään epämiellyttävää tai mahdotonta ottaa kantaa. Se oli hänen haasteensa, kirjoitin. Jos hän halusi olla väleissä kanssani, ehtona täytyi olla minun tarinani, se mitä olin kertonut.
Bergljot ei suuremmin edes välitä perheen kesämökeistä, joista lopulta kiistellään. Hvalerin mökit nousevat epäoikeudenmukaisuuden ja kaltoinkohtelun symboliksi, vaikka ne voisivat olla välineitä oikeudenmukaisuuden ja sovinnon tiellä. Ehkä raastavinta romaanissa onkin se, miten henkilöt eivät tunnu todella kohtaavan ja kuuntelevan toisiaan vaan asettuvat omiin poteroihinsa kovin jääräpäisesti. Kuinka monen perheen tarinaa tällainen onkaan?

Raastavuutta lisää tieto siitä, että romaani on autofiktiota. Toisaalta tämän tiedon valossa ihailen sitä, miten hienosti Hjorth onnistuu jäsentämään tarinaansa ja tulemaan kuulluksi. Perintötekijät tarjoaa runsaasti upeita oivalluksia, joita haluan painaa mieleeni. Ennen kaikkea romaani vie pyörteisesti mukanaan eikä anna otteen irrota ennen kuin viimeinen sivu on luettu.
Kaikki liittyy kaikkeen. Yksikään lause ei ole viaton sille joka kulkee korvat höröllä ymmärtääkseen.
Vigdis Hjorth saapuu toukokuussa Suomeen Helsinki Lit -tapahtumaan.

Perintötekijöistä muualla: Kirjaluotsi, Nannan kirjakimara, Helmi KekkonenReader, why did I marry him? ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Helmet 2020: 10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa. Toden totta, Norjan väkimäärä on hieman Suomea vähäisempi.

Kommentit

  1. Tämä oli todella upea. Bergljotin jankkaus kuvasti mielettömän hyvin sitä, miten tuohtunut hän oli ja miten epäoikeudenmukaisuus pyöri ja pyöri hänen mielessään. Tilanne testamentinlukutilaisuudessa oli hurja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella upea, kyllä! Hienosti kerronta ilmentää tunteita ja tilanteen monimutkaisuutta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok