"Kauan sitten sydämeeni jäi tyhjä kohta ja niin minusta tuli rakkaudenhirviö. Minä pakenin. Lähdin juoksemaan ja juoksen vieläkin, sillä rakkaudenhirviö on sellainen, joka juoksee. Se juoksee aina vaan, sillä se etsii jotain paikkaa, jonne se kuuluisi, ja ihmistä, joka sitä rakastaisi niin paljon, että tyhjä kohta sen sydämessä täyttyisi. Mutta tyhjä kohta ei koskaan täyty, ei vaikka sinne kaataisi kaiken rakkauden maailmasta."
Rakkaudenhirviö on Saara Turusen esikoisteos, ja kirjailija voitti romaanillaan viime vuonna Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Teos on minäkertojan kasvutarina, kuvaus eletystä elämästä ja siitä, miten naisesta kasvaa pakenija, rakkaudenhirviö. Pakomatka vie maasta toiseen, palauttaa välillä kotimaahan ajaakseen kohta taas ulkomaille.
Tarinan minäkertoja etsii paikkaansa lapsuudenympäristössä, joka vaatii olemaan samanlainen kuin muut. Joukosta ei saa erottua, erilaisuus on pahasta.
Saara Turusen tyyli on mainio. Nimiä henkilöillä ei joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ole, dialogi on upotettu kerrontaan ja virkkeet ovat pääsääntöisesti lyhyitä. Teos on episodimainen ja tragikoominen, lakoninen mutta vetoava. Tarina pitää hyvin otteessaan ja on kiinnostava kertomus elämästä ja kasvamisesta.
Helmet-haasteessa Rakkaudenhirviö asettuu kohtaan 15, pahoittelen. Kirjan kansi ei vain vetoa minuun, jos toki se kiinnittää huomion ansiokkaasti.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Mari, Krista, Marja-Liisa, Katja ja Anneli.
 |
| Saara Turunen: Rakkaudenhirviö (Tammi 2015) 320 sivua (e-kirja) |
Tarinan minäkertoja etsii paikkaansa lapsuudenympäristössä, joka vaatii olemaan samanlainen kuin muut. Joukosta ei saa erottua, erilaisuus on pahasta.
Ja tiedän kyllä senkin, että keittäjä ja huumatut koulutoverini ajattelevat samalla tavalla kuin äitini, että siinäpä vasta erikoinen tyttö, pöyhkeä ja erikoinen, he miettivät. Mutta minä en välitä, ainakaan en ole yksi heistä.Jo nuorena on pakko repäistä välimatkaa, lähdettävä kotoa. Opiskelut taidelukiossa ja teatterikorkeassa, sittemmin pätkätyöt vievät kauas kotoa. Espanjalaisen miehen ja tämän perheen luona iskee kuitenkin koti-ikävä, joka pakottaa takaisin Suomeen. Omaa paikkaa ei tahdo löytyä, sillä kaiken keskellä jäytää tunne yksinäisyydestä. Minäkertoja on kuin oman elämänsä sivustakatsoja, joka haluaisi elää vahvasti, muttei oikein osaa.
Tiedän, että minulla pitäisi olla oma elämä, mutta en tiedä, miten sellainen hankitaan.Sivusta katsomiseen liittyy voimakkaasti tarkkailu, ja sen minäkertoja osaa. Hän tekee viiltäviä havaintoja niin suomalaisista kuin ulkomaalaisista, asettaa vastakkain esimerkiksi espanjalaiset ja suomalaiset ja ihmettelee niin kanssakulkijoita kuin itseään.
Saara Turusen tyyli on mainio. Nimiä henkilöillä ei joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ole, dialogi on upotettu kerrontaan ja virkkeet ovat pääsääntöisesti lyhyitä. Teos on episodimainen ja tragikoominen, lakoninen mutta vetoava. Tarina pitää hyvin otteessaan ja on kiinnostava kertomus elämästä ja kasvamisesta.
Helmet-haasteessa Rakkaudenhirviö asettuu kohtaan 15, pahoittelen. Kirjan kansi ei vain vetoa minuun, jos toki se kiinnittää huomion ansiokkaasti.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Mari, Krista, Marja-Liisa, Katja ja Anneli.
Mainiosti kiteytetty! Ainut, mistä olen eri mieltä on kansi. Minulle se oli yksi viime vuoden parhaimpia.
VastaaPoistaKansi varmaan jakaa mielipiteitä, ja olen huomannut monen maininneen sen myönteiseen sävyyn. Minun lukuhalujani se ei kuitenkaan varsinaisesti herätellyt.
PoistaKansi herättää ainakin huomion, se on varmaa. :) Sinulle on haaste blogissani - kiva, jos ehdit jossain välissä vastailemaan :) : http://oksanhyllylta.blogspot.com/2016/01/viiden-kirjan-haaste.html
VastaaPoistaTotta! :)
PoistaKiitos haasteesta, käypä tutustumassa siihen!