Pekka Hämäläinen ja Jukka-Pekka Vuorinen: Potkut - Haaksirikko vai uusi mahdollisuus

"En ole päässyt vieläkään täysin irti saamistani potkuista enkä varmaan ikinä anna anteeksi. Potkut voin ehkä vielä joskus antaa anteeksi, mutta missään nimessä en sitä tapaa, jolla potkut annettiin. Ei ihmisiä voi kohdella miten tahansa." Lasse Norres

Pekka Hämäläinen ja Jukka-Pekka Vuorinen:
Potkut - Haaksirikko vai uusi mahdollisuus
(Minerva 2014)
162 sivua (e-kirja)

Pekka Hämäläisen ja Jukka-Pekka Vuorisen kokoama teos Potkut - Haaksirikko vai uusi mahdollisuus koostuu lähinnä haastatteluista, joissa irtisanotut, pätkätyöläiset ja potkujen antajat kertovat omista kokemuksistaan. Mukana on useita julkisuuden henkilöitä ex-kansanedustaja Marja Tiurasta näyttelijä Merja Larivaaraan ja jääkiekkovalmentaja Hannu Aravirrasta "Suomen kuuluisimpaan potkujen antajaan", Hjallis Harkimoon. Mukana on heitä, joiden työhön kuuluu projektimaisuus ja määräaikaisuus, heitä, jotka ovat joutuneet hyvinkin yllättäen huomaamaan olevansa työttömiä, ja heitä, jotka päättävät monien ihmisten työstä ja sen jatkumisesta.


Kirjassa näkyy työn merkityksellisyys. Monelle kirjassa ääneen päässeelle irtisanominen on ollut iso asia - luonnollisesti. Potkujen jälkeen on etsittävä oma paikka ja suunta uudelleen.

Työ arvotetaan erittäin korkealle. Heti kun tutustut uuteen ihmiseen, niin sinulta kysytään "missä olet töissä", "mitä teet". Kun sanot, että olet työtön, niin se voi tuntua häpeälliseltä. Olen pohtinut asiaa omien kokemusten kautta. Nykyisin vain on niin, että vaikka olisi kuinka turvattu työpaikka, niin pitää olla valmius siihen, että se voi mennä.
Hanna Lindholm

Kirjan kirjoittajista toinen, Pekka Hämäläinen, toteaakin omassa tekstissään, että työ on alkanut määrittää meitä ihmisinä: "Emme ole olemassa ilman työtä." Hämäläisen mukaan työn pitäisi kuitenkin olla vain yksi elämän merkittävistä tukijaloista, ei ainoa.

Työttömäksi joutuminen voi olla valtava kriisi, josta ei pääse aikoihin irti. Esimerkiksi Lasse Norres koki yllättävät potkunsa hyvin raskaasti. Potkut voivat kuitenkin tarjota työntekijälle myös uusia mahdollisuuksia, ja sellaisiakin tarinoita kirjasta löytyy.

Haastattelujen joukkoon olisin toivonut enemmän "tavallisten ihmisten" tarinoita. Monen julkisuuden henkilön työ on luonteeltaan pätkittäistä - esimerkiksi kansanedustaja tietää, että valtakirja on yritettävä uusia neljän vuoden välein, eikä se välttämättä onnistu. Toki julkkistenkin tarinat kokemuksistaan ovat kiinnostavia, mutta tässä kohtaa vähemmän olisi ollut enemmän.

Kirjan lopussa Pekka Hämäläisen ja Kari Harjulan tekstit ovat kiintoisia. Hämäläinen puhuu työn merkityksestä, potkujen aiheuttamasta kriisistä ja selviytymisprosessin vaiheista. Harjula puolestaan tarjoaa vinkkejä uutta työtä hakeville. Vielä viimeiseksi Hämäläinen tarjoaa lohdullista uskoa tulevaisuuteen - sitä näinä aikoina tarvitaan.

Saan tämän kirjan myötä From Fiction to Reality -haasteeseen ensimmäisen parin. Tämän kirjan pariksi asettuu Anu Holopaisen Ilmestyskirjan täti, jossa eletään yt-neuvotteluiden uhkaavassa varjossa.

Helmet-haasteessa kuittaan tällä kirjalla kohdan 29. Kahden kirjailijan kirjoittama kirja.