Siirry pääsisältöön

John Williams: Stoner

"Eräänä iltana vuoden 1927 keväällä William Stoner käveli myöhään kotiin. Kosteassa ilmassa leijui avautuvien kukkien tuoksu. Sirkat sirittivät varjoissa. Jossain kaukana yksinäinen auto nostatti pölyä ja rämisytti hiljaisuutta uhmaavasti. Hän kulki hitaasti nuoren vuodenajan pauloissa ja hämmästeli pieniä virheitä nuppuja, jotka loistivat pensaiden ja puiden varjoista."
John Williams: Stoner
(Bazar 2015)
Alkuteos Stoner 1965
Suomentanut Ilkka Rekiaro
306 sivua
John Williamsin Stoner-romaanilla on jo ikää. Alun perin kirja julkaistiin vuonna 1965, mutta tuolloin se ei herättänyt paljoakaan huomiota. Romaanin uusi tuleminen alkoi kymmenisen vuotta kirjailijan poismenon jälkeen.

Romaanin etuliepeessä kirjailija Ian McEwan ihmettelee, että näin hyvä romaani jäi ilman laajaa huomiota niin pitkäksi aikaa. Samaa ihmettelen minä. Stoner on todella, todella hyvä romaani, joka koskettaa, herättää tunteita ja vavahduttaa.

Päähenkilö on mies nimeltä William Stoner, joka ponnistaa köyhistä oloista, maanviljelijäperheestä, yliopistomaailmaan. Romaani maalaa kuvan miehen elämästä, joka on täynnä vastoinkäymisiä mutta johon mahtuu myös onnen hetkiä. Kirjan miljöönä toimii vahvasti Missourin yliopisto, eikä kuva yliopistomaailmasta valtataisteluineen ja vallankäyttöineen ole erityisen kaunis. Silti se on myös paikka, jossa Stoner tekee työtä, jota rakastaa. Vaikka avioliitto Edithin kanssa osoittautuu pettymykseksi ja kodin tunnelmassa on paljon toivomisen varaa, tarjoaa työ yliopistolla Stonerille niin paljon, että sen vuoksi hän on valmis uhraamaan mahdollisuutensa suureen onneen. Se antaa hänelle myös mahdollisuuden osoittaa sekä sisua että kykyä pitää puolensa tilanteessa, jossa moni muu voisi luovuttaa. Työ on hänelle niin tärkeä, että hän jatkaa siinä käytännössä kuolemaansa saakka.

Viehätyin Stonerista tavattoman paljon. Tarina on melankolinen ja lakoninen, vahva ja koskettava. Se satuttaa ja koskettaa mutta on samalla merkillisen lohdullinen. Sisukkaan miehen elämäntarina asettuu jonnekin sydämen seutuville.

Helmet-lukuhaasteessa romaani kuittaa kohdan 19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi.

Stonerista on blogeissa kirjoitettu melko paljon. Tässä muutamia postauksia: Leena Lumi, Kaisa Reetta T., Ullan Luetut kirjat, Luetut, lukemattomat, Kirjojen kamari, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Luettua elämää, Rakkaudesta kirjoihin ja Reader, why did I marry him?

Kommentit

  1. Kuvaat Stoneria hienosti, satuttaa, koskettaa mutta myös lohduttaa. Työn merkitys ja elämään taipuminen tekevät tästä perin inhimillisen mestariteoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina. Tuntui vaikealta kirjoittaa mitään niin hienosta teoksesta.
      Perin inhimillinen - sitä tämä juuri on. Ja varmaan suurelta osin siksi niin koskettava.

      Poista
  2. Minäkin tykkäsin. Stoner on hyvällä tavalla vanhanaikainen, jotenkin steinbeckiläinen romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan on! Tuo ajankuvakin on jotenkin niin viehättävä. Poissa ovat nykyajan kotkotukset. :)

      Poista
  3. Luin tuon ennakkokappaleena viime vuoden tammikuussa. Tiesin lukiessani, että tuo tulee olemaan parhaideni joukossa.
    Minäkin olisin voinut valita saman kohdan Helmet-haasteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmet-haasteen kohtaa valitessani tosin mietin, onko yliopistomaailma enää nykyään houkutteleva kaikkine säästöineen ja paimenkirjeineen. No, mutta silti...

      Poista
  4. Stoner muistuu mieleen vahvana lukukokemuksena. Odottelen jo Williamsin uutta suomennosta, joka ilmestynee lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi suomennos on huomioitu ja lukulistalle lisätty täälläkin. Kiintoisa uusi tuttavuus minulle tuo herra Williams.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…