Siirry pääsisältöön

John Williams: Stoner

"Eräänä iltana vuoden 1927 keväällä William Stoner käveli myöhään kotiin. Kosteassa ilmassa leijui avautuvien kukkien tuoksu. Sirkat sirittivät varjoissa. Jossain kaukana yksinäinen auto nostatti pölyä ja rämisytti hiljaisuutta uhmaavasti. Hän kulki hitaasti nuoren vuodenajan pauloissa ja hämmästeli pieniä virheitä nuppuja, jotka loistivat pensaiden ja puiden varjoista."
John Williams: Stoner
(Bazar 2015)
Alkuteos Stoner 1965
Suomentanut Ilkka Rekiaro
306 sivua
John Williamsin Stoner-romaanilla on jo ikää. Alun perin kirja julkaistiin vuonna 1965, mutta tuolloin se ei herättänyt paljoakaan huomiota. Romaanin uusi tuleminen alkoi kymmenisen vuotta kirjailijan poismenon jälkeen.

Romaanin etuliepeessä kirjailija Ian McEwan ihmettelee, että näin hyvä romaani jäi ilman laajaa huomiota niin pitkäksi aikaa. Samaa ihmettelen minä. Stoner on todella, todella hyvä romaani, joka koskettaa, herättää tunteita ja vavahduttaa.

Päähenkilö on mies nimeltä William Stoner, joka ponnistaa köyhistä oloista, maanviljelijäperheestä, yliopistomaailmaan. Romaani maalaa kuvan miehen elämästä, joka on täynnä vastoinkäymisiä mutta johon mahtuu myös onnen hetkiä. Kirjan miljöönä toimii vahvasti Missourin yliopisto, eikä kuva yliopistomaailmasta valtataisteluineen ja vallankäyttöineen ole erityisen kaunis. Silti se on myös paikka, jossa Stoner tekee työtä, jota rakastaa. Vaikka avioliitto Edithin kanssa osoittautuu pettymykseksi ja kodin tunnelmassa on paljon toivomisen varaa, tarjoaa työ yliopistolla Stonerille niin paljon, että sen vuoksi hän on valmis uhraamaan mahdollisuutensa suureen onneen. Se antaa hänelle myös mahdollisuuden osoittaa sekä sisua että kykyä pitää puolensa tilanteessa, jossa moni muu voisi luovuttaa. Työ on hänelle niin tärkeä, että hän jatkaa siinä käytännössä kuolemaansa saakka.

Viehätyin Stonerista tavattoman paljon. Tarina on melankolinen ja lakoninen, vahva ja koskettava. Se satuttaa ja koskettaa mutta on samalla merkillisen lohdullinen. Sisukkaan miehen elämäntarina asettuu jonnekin sydämen seutuville.

Helmet-lukuhaasteessa romaani kuittaa kohdan 19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi.

Stonerista on blogeissa kirjoitettu melko paljon. Tässä muutamia postauksia: Leena Lumi, Kaisa Reetta T., Ullan Luetut kirjat, Luetut, lukemattomat, Kirjojen kamari, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Luettua elämää, Rakkaudesta kirjoihin ja Reader, why did I marry him?

Kommentit

  1. Kuvaat Stoneria hienosti, satuttaa, koskettaa mutta myös lohduttaa. Työn merkitys ja elämään taipuminen tekevät tästä perin inhimillisen mestariteoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina. Tuntui vaikealta kirjoittaa mitään niin hienosta teoksesta.
      Perin inhimillinen - sitä tämä juuri on. Ja varmaan suurelta osin siksi niin koskettava.

      Poista
  2. Minäkin tykkäsin. Stoner on hyvällä tavalla vanhanaikainen, jotenkin steinbeckiläinen romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan on! Tuo ajankuvakin on jotenkin niin viehättävä. Poissa ovat nykyajan kotkotukset. :)

      Poista
  3. Luin tuon ennakkokappaleena viime vuoden tammikuussa. Tiesin lukiessani, että tuo tulee olemaan parhaideni joukossa.
    Minäkin olisin voinut valita saman kohdan Helmet-haasteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmet-haasteen kohtaa valitessani tosin mietin, onko yliopistomaailma enää nykyään houkutteleva kaikkine säästöineen ja paimenkirjeineen. No, mutta silti...

      Poista
  4. Stoner muistuu mieleen vahvana lukukokemuksena. Odottelen jo Williamsin uutta suomennosta, joka ilmestynee lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi suomennos on huomioitu ja lukulistalle lisätty täälläkin. Kiintoisa uusi tuttavuus minulle tuo herra Williams.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki