Siirry pääsisältöön

John Williams: Stoner

"Eräänä iltana vuoden 1927 keväällä William Stoner käveli myöhään kotiin. Kosteassa ilmassa leijui avautuvien kukkien tuoksu. Sirkat sirittivät varjoissa. Jossain kaukana yksinäinen auto nostatti pölyä ja rämisytti hiljaisuutta uhmaavasti. Hän kulki hitaasti nuoren vuodenajan pauloissa ja hämmästeli pieniä virheitä nuppuja, jotka loistivat pensaiden ja puiden varjoista."
John Williams: Stoner
(Bazar 2015)
Alkuteos Stoner 1965
Suomentanut Ilkka Rekiaro
306 sivua
John Williamsin Stoner-romaanilla on jo ikää. Alun perin kirja julkaistiin vuonna 1965, mutta tuolloin se ei herättänyt paljoakaan huomiota. Romaanin uusi tuleminen alkoi kymmenisen vuotta kirjailijan poismenon jälkeen.

Romaanin etuliepeessä kirjailija Ian McEwan ihmettelee, että näin hyvä romaani jäi ilman laajaa huomiota niin pitkäksi aikaa. Samaa ihmettelen minä. Stoner on todella, todella hyvä romaani, joka koskettaa, herättää tunteita ja vavahduttaa.

Päähenkilö on mies nimeltä William Stoner, joka ponnistaa köyhistä oloista, maanviljelijäperheestä, yliopistomaailmaan. Romaani maalaa kuvan miehen elämästä, joka on täynnä vastoinkäymisiä mutta johon mahtuu myös onnen hetkiä. Kirjan miljöönä toimii vahvasti Missourin yliopisto, eikä kuva yliopistomaailmasta valtataisteluineen ja vallankäyttöineen ole erityisen kaunis. Silti se on myös paikka, jossa Stoner tekee työtä, jota rakastaa. Vaikka avioliitto Edithin kanssa osoittautuu pettymykseksi ja kodin tunnelmassa on paljon toivomisen varaa, tarjoaa työ yliopistolla Stonerille niin paljon, että sen vuoksi hän on valmis uhraamaan mahdollisuutensa suureen onneen. Se antaa hänelle myös mahdollisuuden osoittaa sekä sisua että kykyä pitää puolensa tilanteessa, jossa moni muu voisi luovuttaa. Työ on hänelle niin tärkeä, että hän jatkaa siinä käytännössä kuolemaansa saakka.

Viehätyin Stonerista tavattoman paljon. Tarina on melankolinen ja lakoninen, vahva ja koskettava. Se satuttaa ja koskettaa mutta on samalla merkillisen lohdullinen. Sisukkaan miehen elämäntarina asettuu jonnekin sydämen seutuville.

Helmet-lukuhaasteessa romaani kuittaa kohdan 19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi.

Stonerista on blogeissa kirjoitettu melko paljon. Tässä muutamia postauksia: Leena Lumi, Kaisa Reetta T., Ullan Luetut kirjat, Luetut, lukemattomat, Kirjojen kamari, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Luettua elämää, Rakkaudesta kirjoihin ja Reader, why did I marry him?

Kommentit

  1. Kuvaat Stoneria hienosti, satuttaa, koskettaa mutta myös lohduttaa. Työn merkitys ja elämään taipuminen tekevät tästä perin inhimillisen mestariteoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina. Tuntui vaikealta kirjoittaa mitään niin hienosta teoksesta.
      Perin inhimillinen - sitä tämä juuri on. Ja varmaan suurelta osin siksi niin koskettava.

      Poista
  2. Minäkin tykkäsin. Stoner on hyvällä tavalla vanhanaikainen, jotenkin steinbeckiläinen romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan on! Tuo ajankuvakin on jotenkin niin viehättävä. Poissa ovat nykyajan kotkotukset. :)

      Poista
  3. Luin tuon ennakkokappaleena viime vuoden tammikuussa. Tiesin lukiessani, että tuo tulee olemaan parhaideni joukossa.
    Minäkin olisin voinut valita saman kohdan Helmet-haasteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmet-haasteen kohtaa valitessani tosin mietin, onko yliopistomaailma enää nykyään houkutteleva kaikkine säästöineen ja paimenkirjeineen. No, mutta silti...

      Poista
  4. Stoner muistuu mieleen vahvana lukukokemuksena. Odottelen jo Williamsin uutta suomennosta, joka ilmestynee lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi suomennos on huomioitu ja lukulistalle lisätty täälläkin. Kiintoisa uusi tuttavuus minulle tuo herra Williams.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?