Siirry pääsisältöön

One Day (elokuva)

Kuva: imdb
David Nichollsin romaani Sinä päivänä (suom. 2012, alkuteos 2009) oli minulle viime keväänä mieluisa yllätys. En kirjaan tarttuessani juuri tiennyt, mitä tuleman pitää, mutta pidin paljon sekä tarinasta että kirjailijan tyylistä. Niinpä asetuin mieluusti sohvalle katselemaan kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa One Day (2011), joka löytyi Netflixistä. Anne Hathaway pääroolissa viehättävänä Emmana kuulosti jo etukäteen hyvältä.

Perusidea on sama kuin kirjassa: Emma ja Dexter tapaavat vuonna 1988. Sitten elämä kuljettaa heitä eri poluille, mutta joka vuosi samana päivänä - heinäkuun viidestoista - päivitetään kuulumisia ja ehkä myös tavataan. Dexterin vauhti on hurjaa, kun hän kiitää kohti menestystä, kun Emma elää hillitympää arkea. Ystävyys kuitenkin pysyy, ainakin melkein.

Muutenkin elokuva noudattelee tunnollisesti kirjan tarinaa. Toki paljon on jouduttu karsimaan, mutta paljon olennaista on myös mahdutettu mukaan. Toisaalta kirjan lukeneelta jää iso yllätysmomentti puuttumaan, mikä hieman latisti elokuvaelämystä. Ja ehkä pikkuriikkisen jäi tunnelmasta puuttumaan, mutta odotukseni toki olivat melko korkealla, koska pidin kirjasta paljon. Jim Sturgess ja Anne Hathaway suoriutuivat rooleistaan hyvin.

Kovin erityiseksi elämykseksi One Day ei muodostu, mutta se tarjoaa kuitenkin hyvää romanttista viihdettä, eikä sen kanssa vietetty parituntinen tunnu hukkaan heitetyltä.

Elokuvalla osallistun Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Mai Laakso15. tammikuuta 2016 klo 13.30

    Tämä oli kyllä ihana. Anne Hathaway on huikean kaunis näyttelijä. Voiko olla enää upeampia surullisia silmiä. Hathaway sai Kurjat elokuvasta Oscarin.

    VastaaPoista
  2. MarikaOksa15. tammikuuta 2016 klo 17.56

    En oikein innostunut tästä kirjasta, mutta luulen että leffaversio voisi toimia minulle paremmin. Anna Hathaway on ihana, vaikkei hän tosin lainkaan vastaa sitä kuvaa Emmasta joka minulle syntyi kirjan luettuni. Mutta se on vain etu Annalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna16. tammikuuta 2016 klo 10.35

      Minä taas pidin kirjasta enemmän, vaikkei elokuvassakaan moitittavaa ole. Elokuva olisi ehkä toiminut jopa paremmin, jos en olisi lukenut kirjaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...
8 kommenttia
Lue lisää

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...
2 kommenttia
Lue lisää

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostetta...
10 kommenttia
Lue lisää