Siirry pääsisältöön

Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva

"- No niin, se siitä. Joko Eckert on kertonut tarkemmin, mitä minä haluan teidän tekevän?
Vastasin kieltävästi.
- Minä haluan teidän hankkivan tietoja siitä, paljonko Viipuriin tuodaan viinaa, mistä se tulee ja ketkä sen tuovat. Lisäksi täällä varastellaan paljon, ja haluan tietää, mihin tuo omaisuus joutuu: kuka sen myy eteenpäin ja kenen lukuun. Jos kaupungissa on meneillään jotain erikoista, minun pitää tietää siitä ensimmäisenä eikä viimeisenä."
Mikko Porvali:
Sinisen kuoleman kuva
(Atena 2015)
255 sivua (e-kirja)
Sinisen kuoleman kuva on Mikko Porvalin uusi aluevaltaus: aiemmin historiallisia tietokirjoja kirjoittanut rikoskomisario ja historioitsija toimii tällä kertaa dekkaristina. Historia ja historiantuntemus ovat edelleen vahvasti läsnä, sillä teos sijoittuu 1920-luvun Viipuriin, nuoren itsenäisyyden ja kieltolain aikaan.

Tarinan minäkertojana toimii Jussi Kähönen, keskisuomalaisen pappilan poika, joka on kiinnostunut oikeustieteestä ja päätyy eräiden käänteiden jälkeen poliisiksi Viipuriin. Siellä työparina on Salomon Eckert, opiskeluajoilta tuttu nuori mies, joka tuo tarinaan kontrastia: minäkertojan kunnollisuutta ja tunnollisuutta korostaa Ekku, joka tulkitsee lakeja ajoittain omalla tavallaan. 

Porvalin teoksen jännite syntyykin osin tuosta hyvä poliisi - paha poliisi -asetelmasta. Ei Ekkukaan tosin ole vain paha, vaan hänellä on usein vahvat perustelut omille toimilleen. On hänellä tosin myös alkoholiongelma, joka värittää ja hieman motivoikin hänen toimiaan.

Kirjan alussa on viittaus Leo Tolstoin Anna Kareninaan: "Kaikki kunnolliset poliisit ovat toistensa kaltaisia. Jokainen kelvoton poliisi on kelvoton omalla tavallaan." Tuossa sitaatissa oikeastaan tiivistyy Kähösen ja Eckertin kuvat. Ensin mainittu on niin kunnollinen - pientä lipsahdusta lukuun ottamatta - että hänestä on vaikea saada otetta. Eckert on hahmona paljon kiinnostavampi, sillä hänessä on rosoa ja tarttumapintaa - hän on omanlaisensa kulkija. Ajoittain minäkertoja tuntuu tarkastelevan kollegojensa toimia hieman ylemmyydentuntoisesti, ajoittain hän luennoi tuoden esille faktoja yhteiskunnallisista muutoksista, poliittisista voimasuhteista ja tutkintatavoista. Kerronnan tarkkailupiste on myöhemmässä ajassa, ja toki kertoja voi jättää paljon olennaista kertomatta ja siten siloitella omaa kuvaansa. mutta kyllä minäkertojan kiinnostavuus jonkin verran kärsii eläväisen Ekun rinnalla.

Hieman pohdin myös tämän rikosromaanin juonta. Selvää pääasiaa en oikein meinannut löytää tai sitten se ehti unohtua useiden käänteiden seassa. Paljon Viipurin poliiseille tapahtuu, ja kuva poliisin työstä on kyllä onnistunut, mutta joku isompi juttu ja siihen liittyvä jännite jäi uupumaan.

Teoksen vahvuus on ehdottomasti se, että Porvali luo historioitsijana vakuuttavaa kuvaa 1920-luvun Viipurista. Sen verran paljon kirjailijan luoma maailma joka tapauksessa kiinnostaa, että aion tarttua Karelia Noir -sarjan seuraavaankin osaan.

Dekkarista muualla: Kasoittain kirjoja, Kirjavuori ja Eniten minua kiinnostaa tie.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…